Wirmo-Seura
logo Etusivulle
*A *B  
Tapahtumat
* *  
* *  
* *  
* *  
Rahoittajat-kuvakimara
* *  
* *  
VIERASKYNÄ
Sata vuotta Tarton rauhasta
julk. 6.10.2020

Koronasyksyn keskellä lähestyy  Tarton rauhansopimuksen 100-vuotismerkkipäivä, jonka Suomi näyttää sivuuttavan hiljaisesti. En tiedä yhtään juhlaa tai vähintään seminaaria, joka olisi järjestetty vuosipäivän johdosta. Ehkä en ole vain sellaista huomannut. Sata vuotta sitten 14.10. Suomi ja Neuvosto-Venäjä allekirjoittivat Tartossa keskinäisen rauhan. Paikkana oli Viron ylioppilaiden seuran talo. Allekirjoittajina olivat esim. J.K.Paasikivi, Väinö Tanner, Rudolf Walden ja Väinö Voionmaa. Vastapuolen keulahahmo oli latvialaissyntyinen kommunisti ja lehtimies  Jan Berzin.

Miksi tarvittiin rauhansopimus, kun maat eivät olleet sodassa? Juuri itsenäistyneen Suomen ja Venäjän välillä oli paljon sovittavia  asioita kuten rajalinja. Oliko suurruhtinaskunnan raja myös itsenäisen Suomen raja? Venäjä oli tunnustanut Suomen itsenäisyyden 31.12.1917, mutta Lenin oli myöhemmin 2.3.1918 tehnyt sopimuksen Kansanvaltuuskunnan eli Suomen punaisten kanssa. Siinä sopimuksessa esim. Petsamo annettaisiin myöhemmin  ”Suomen sosialistiselle työväentasavallalle”.

Joku sanoisi, että Leninillä oli ”kahdenlaista tupakkaa taskussa”. Hän pelasi keväällä 1918 itsenäisen Suomen selän takana  sisällissotamme  toisen osapuolen kanssa. Sisällissodassa kävi toisin, valkoiset voittivat, vaikka Venäjä aseisti punaisia ja solmi heidän kanssaan em. sopimuksen. Kyllähän sisällissodan loppurytinään kerkesivät saksalaisetkin, ulkopuolisia siis riitti sotatantereelle.

Tarton neuvotteluja Neuvosto-Venäjän puolelta veti latvialainen bolshevikki. Miksi ei itse Lenin, Trotski tai joku nimekäs kommunisti? Venäjällä oli vallankumouksen hurma vielä muistissa. Heillä oli odotus vallankumouksen leviämisestä yli Euroopan. Samalla he korostivat proletariaatin kansainvälisyyttä. Sen osoittamiseksi Venäjän rauhanneuvottelijoiden puheenjohtajaksi sopisi vaikkapa latvialainen. Kansallisuuksien odotettiin katoavan työläisvaltiossa, kun kaikki oli lopulta yhteistä.

Suomi sai  Tarton neuvotteluissa Petsamon ja pääsyn Jäämerelle. Liinahamarin satama oli läpi vuoden sula ja se tarjosi vientisataman myös Ruotsille. Keisari Aleksanteri II oli luvannut Petsamon Suomen suuriruhtinaskunnalle jo vuonna 1864, ja tähän lupaukseen suomalaiset vetosivat Tartossa. Kyse oli aikoinaan vaihtokaupasta, jossa Pietarin lähellä oleva Siestarjoen tehdasalue liitettiin emämaahan ja suuriruhtinaskunnan raja siirtyi pohjoisemmaksi  Rajajokeen.

Petsamossa oli perustettu ortodoksinen luostari  1500-luvulla ja se oli vahva toimija alueella sata vuotta sitten. Petsamossa oli vanha suomalais-, koltta- ja saamelaisasutus.  Petsamon nikkelilöytö vuonna 1921 teki kohteesta strategisesti ja taloudellisesti merkittävän. Nikkeli kiinnosti sotaa käyviä maita 20 vuotta myöhemmin.

Tarton rauhanneuvotteluissa Suomi ei saavuttanut tavoitteitaan Itä-Karjalassa. Suomalaiset heimosoturit olivat v.1919 käyneet Itä-Karjalassa nostattamassa kapinahenkeä Venäjää vastaan. Kuitenkin Repola ja Porajärvi jäivät neuvottelutuloksena edelleen Neuvosto-Venäjään. Tästä pettyneenä Repolan nimismies Bobi Siven ampui itsensä. Hänen surmaluotinsa kiinnitettiin myöhemmin Akateemisen Karjala-seuran lippuun. Rauhanneuvottelut alkoivat jo kesäkuussa ja jatkuivat pitkälti syksyyn. Venäjä oli samanaikaisesti neuvottelujen aikaan sodassa Puolan kanssa. Menestys siinä sodassa lisäsi bolshevikkien taipumattomuutta Tarton neuvotteluissa.

Mitä sitten on ajateltava  Tarton  rauhasta? Paasikivi totesi myöhemmin, että ”se oli liian hyvä kestääkseen”. Valkoisia vapaussodassa tukeneiden saksalaisten komentaja, kreivi von der Goltz, varoitti suomalaisia vetämästä rajaa niin lähelle Pietaria. Tsaari oli esittänyt vaihtokaupassa suuriruhtinaskunnan rajaksi Pietarin suunnalla  Raudun Rajajokea, jotta ”voisimme valvoa suomalaisia.” Venäläiset taas sanoivat talvisodan aiheeksi Leningradin turvallisuuden ja rajan läheisyyden.  Vihollinen kyllä hyökkäsi Leningradiin toisessa maailmansodassa, mutta kaupungin eteläpuolelta, ei pohjoisesta. Asialla olivat saksalaiset.

Katselin kuvaa jäättömästä Petsamon satamasta. Millainen olisikaan Suomen ja Ruotsin Lappi, jossa Petsamo olisi edelleen meillä. Suomi ei ollut uhka naapureille pohjoisessa, mutta sillä oli liian hyvät kortit kädessään vuosina 1920-1944. Onhan se Jäämeri edelleen jäätön, mutta mitään hyötyä ei siitä ole nyt Suomelle. Pari vuotta sitten liikenneministeri Anne Berner ehdotti rataa Suomen Lapin läpi Jäämerelle. Ajatus kirvoitti mieliä, mutta itänaapuri tuskin haluaa lisäkäyttäjiä Jäämeren rannoille.

Maantieteelle emme voi mitään”. Tämä lause on pantu Paasikiven suuhun. Meillä on  nämä naapurit, Ruotsi ja Venäjä, joiden hallussa on ollut joskus koko Suomi. Itsenäinen Suomi oli suurimmillaan epävirallisesti  jatkosodan päivinä, mutta virallisesti Tarton sopimuksen määrittelemänä vuosina 1920-1944. Menetimme viime sodissa Petsamon ja Kannaksen. Paluuta niihin rajoihin ei ole. Tärkeintä on itsenäinen Suomi ja rauha sen rajoilla.

* *  
www-sivun toteutus: Sivutuuli Ky