Wirmo-Seura
logo Etusivulle
*A *B  
Tapahtumat
* *  
* *  
* *  
* *  
Rahoittajat-kuvakimara
* *  
* *  
VIERASKYNÄ
Selviytyjä Suomi
julk. 4.12.2017

Selviytyjä Suomi

Satavuotiasta Suomea on tänä vuonna juhlittu monella perinteellisellä mutta myös uudella tavalla. Kansakunnan henkiin jääminen on ollut ihme maailmansotien myllerryksessä. Olemme syystä kuulleet monia kiitossanoja veteraaneille. Siniristilipun liehuminen on koskettava hetki 6.12. tänä vuonna. Haluan tuoda seuraavassa muutaman näkökulman siihen, miksi on aihetta juhlaan.

Presidentti Mauno Koivisto kirjoitti 1990-luvulla kirjan ”Venäjän idea”. Näppärä toimittaja kysyi kirjan julkistamistilaisuudessa presidentiltä, mikä on Suomen idea? Tähän Koivisto totesi, että ”selviytyminen”.

Me olemme selviytyneet sadassa vuodessa köyhyydestä tähän vaurauteen. Numeroina sanottuna meidän reaalinen bruttokansantuote on 26-kertaistunut, kulutus 21-kertaistunut ja vienti peräti 35-kertaistunut. Väestö on kasvanut 75 %. Nämä ovat komeita lukuja, ihmeitä nekin. Tämä kaikki vauraus on tuloksena, vaikka jouduimme sotaan emmekä saaneet taloudellista apua lännestä sodan jälkeen.

Itsenäisyys alkoi 1917, mutta maamme kehittyi paljolti sitä ennen. Ruotsin aika sitoi meidät länteen henkisesti, hengellisesti ja kulttuurisesti. Ruotsissa ei ollut maaorjuutta, joka mahdollisti talonpoikaisluokan syntymisen ja maanomistuksen synnyn. Toki omistus oli epätasaisesti jakaantunut, mutta lähtökohta oli toinen kuin idässä.

Autonomian aikana 1800-luvulla saimme säilyttää luterilaisen uskonnon ja länsimaisen oikeusjärjestyksen. Saimme sinä aikana oman rahan, kunnallisen itsehallinnon ja kehitimme koululaitosta. Jopa yksikamarinen eduskunta aloitti 1906 yhtäläisellä äänioikeudella toisena maailmassa. Niinpä olimme autonomian verran pitemmällä itsenäistyessämme verrattuna Balttiaan tai Puolaan. Ehkä siksi selviydyimme sodistakin; meillä oli sellaista, mitä halusimme puolustaa.

Hyvä hallinto ja toimiva verotus ovat terveen valtion tunnusmerkkejä. Jokainen suomalainen on ollut vuosisatoja ”kirjoissa ja kansissa”. Kiitos tästä kuuluu sille käytännölle, jota kirkko on ylläpitänyt. Luterilainen kirkko on järjestyksen yhteisö ja papistolta on aina vaadittu oppineisuutta. Niinpä kirkonkirjat sisälsivät tietoa esim. muuttoliikkeestä, väestön terveydentilasta, rikoksista ja rangaistuksista. Väestö oli ryhmitelty kylittäin, myöhemmin perheittäin. Tämä tilastointi tuki maallista hallintoa ja loi pohjan verotukselle. Moni maa maailmassa kipuilee nykyään siitä, ettei väestöä ole riittävästi tilastoitu.

Toki kulttuurimme on nyt murroksessa, yhteisöllisyys heikkenee ja arvot muuttuvat. Juhlitaan silti yhdessä 6.12. Niin tekee valtiojohtokin menemällä aamulla ensiksi kirkkoon.

Jouko Kotisalo

 

 

* *  
www-sivun toteutus: Sivutuuli Ky