Vieraita tapoja ja tuttuja perinteitä

Olen miettinyt, kuinka kauan vietämme joulua perinteellisin tavoin. Monet perinteet ovat säilyneet ja pitäneet  pintansa joulun vietossa. Tavat voivat  säilyä, mutta selitykset ja taustat tavalle voivat  jäädä tuntemattomaksi. Siksi tarvitsemme  viettotapojen ympärille myös kerrontaa ja tietoa.

Niinpä joulukuvaelma olisi puutteellinen, jos näkisimme  paimenet  puhumattomina, enkelit laulamattomina  eikä yhtään  tähteä näkyisi missään. Joulukuvaelmaa katseleva juhlaväki kirkossa tai koulussa olisi kummallinen joukko, jos se ei itse myös laulaisi  joululauluja tai jouluvirttä. Joulujuhlassa jouluevankeliumin (Luukas 2:1-20) kuulemisella on oma paikkansa.

Meillä on mielestäni meneillään voimakas juhlaperinteiden muutos. Otan pari esimerkkiä. Marraskuun alussa oli pyhäinpäivä. Marraskuun alku  oli aiemmin profiililtaan matala, jopa harras. Nyt pyhäinpäivän odotus on  muuttunut Halloween -kausijuhlaksi.  Siihen meni mukaan monet päiväkodit ja koulut. Halloween -rieha peittosi perinteellisen pyhäinpäivään virittäytymisen. Halloween on vieras tapa, jolla  ei ole kristillisiä juuria.

Adventtia ennen  joulukadut yleensä avautuvat ja mieli kääntyy joulun odotukseen. Jouluvalot ja ensimmäiset koristeet tulevat näkyviin  pihan ulkopuihin tai kodin ikkunoille . Kävikö näin? Kyllä kävi, mutta kaupat riehaantuivat ja  kuuluttivat  nyt Black Fridayta. Vieraslaji oli tunkeutumassa adventin odottajan arkeen.  Kaupan musta voitti   adventin valkoisen, materia hengen.

Nyt on edessä joulu, millaisena sen perinne näkyy ja kuuluu? Tarvitsemme  kerrontaa, sanaa ja puhetta itse joulusta.  Vanha tapa on lukea jouluevankeliumi aaton aterialla.  Kynttilät, enkelit, jouluseimi, lahjat  ja uskonnollisaiheiset joulukortit ovat visuaalista kerrontaa joulun sisällöstä.  Kynttilän sytytys läheisen haudalla  kertoo  yhteisistä muistoista ja elämän rajallisuudesta.

Kynttilän lepattava liekki on elävän toivon vertauskuva. Me odotamme uutta, toisenlaista  elämää Jumalan luona, koska Herramme elää.  Jouluna kirkkoon kokoontunut seurakunta on sen rakennuksen parhain koristus, voittaa jopa joulukuusen.  Seurakunta elää evankeliumin sanasta ja vahvistuu yhteisestä uskosta.

Kun siis vietämme joulua, niin juhlan aihe on sanoitettava, kertomus puhuttava ääneen. Silloin olemme  juhlijoita heidän kanssaan, joista Luukas kirjoitti:”  Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuullet ja nähneet”.  He näkivät enkelit ja kokivat kirkkauden. Sitten enkelit kertoivat heille: ”  Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra”.

Siunattua joulua!

Jouko Kotisalo

rovasti