Wirmo-Seura
logo Etusivulle
*A *B  
Tapahtumat
ma 20.1. 11:00 – 13:00 Päivystys
<Pentti Astala
------
to 23.1. 18:00 Perinneilta
<Mynämäen korjaamot ja huoltoasemat
------
ma 27.1. 11:00 – 13:00 Päivystys
<Marke Jokila
------
ma 3.2. 11:00 – 13:00 Päivystys
<Irmeli Heikkilä
------
ma 10.2. 11:00 – 13:00 Päivystys
<Martti Martelius
------
ma 17.2. 11:00 – 13:00 Päivystys
<Juhani Heino
------
ma 24.2. 11:00 – 13:00 Päivystys
<Jaana Hemmilä
------
ma 3.3. 11:00 – 13:00 Päivystys
<Kari Ahtiainen
------
* *  
* *  
* *  
* *  
Rahoittajat-kuvakimara
* *  
* *  
VIERASKYNÄ
Iriksen ja Leon häät
julk. 10.8.2012

Mynämäellä on varmaan vietetty monenlaisia häitä. Eräät niistä, erikoisemmasta päästä, olivat äitini ja isäni häät. Äitini Iris oli Vendla ja Evald Kallion kuopus, ainoa tytär. Ikäeroakin veljistä nuorimpaan oli reilut seitsemän vuotta. Ei siis ihme, että jo pienestä pitäen Iris sai tahtonsa helposti läpi, sen on voinut todeta näin jälkeen päin monesta asiasta, näistä häistäkin.

Iris muutti serkkunsa Eira Jäspin luokse Turkuun jo 16-vuotiaana käydessään Turun Piirustuskoulua. Pari vuotta myöhemmin hän oli taas Turussa, vuorossa oli Marttojen kotitaouskoulu Maalaistentalossa. Siitä vuosi eteenpäin ja edessä oli muutto Helsinkiin toisen serkun luo ja opiskelut Ateneumissa. Siellä hän tutustui kuvanveistotunneilla Viipurista Helsinkiin muuttaneeseen Leoon ja tunteet roihahtivat. Iris tuli talvella 1946 Turkuun, ilmeisesti käyttörahat oli tuhlattu, sillä hän lainasi Eiralta potkukelkan ja lähti potkiskelemaan kohti Mynämäkeä. Siellä Vendla sai kuulla uutisen, Iris oli kihlautunut viisi vuotta vanhemman kuvanveistäjän kanssa. Ei Vendla varmaan tällaista sulhasta ollut odottanut, mutta parin päivän kuluttua Leo saapui esittäytymään appivanhemmilleen. Huhtikuun 25. päivänä olivat Kunnallisia Tietoja-lehdessä kuulutettujen joukossa opiskelijat Iris Hellevi Kallio ja Leo Mustonen.

Häitä edeltävänä iltana Iriksen ystävättäret viettivät hänen polttareitaan. Juhla-asuina olivat yöpuvut ja paikkana Iriksen huone Kallion yläkerrassa. Itse häät olivat kesäkuun kuudentena. Hääkengät Iris teetti kylän suutarilla, joka tuli niitä heille kotiin tekemään. Morsiusneitoja ja sulhaspoikia oli molempia yhdeksän. Iris oli valinnut mukaan veljensä Kalervon ja serkkunsa Eira Jäspin ja Harry Aittomaan. Mukana olivat myös ”naapurin tyttö” Inkeri Pohjalainen, Esko-veljen vaimon sisar Hilkka Siipola, Lisbet Ikonen, Anja Mäki, Eeva Ranne, Ilmari Juva ja Paula Ero, iskelmälaulajatar. Leon ystävia Viipurista olivat Ilmari Melkinen, Juhani Snellman, Erkki Rekilä, Tauno Pohjanlehto ja Tauno Tyrni. Ateneumin opiskelutovereita olivat Olli Borg ja Maija Aaltonen, Wäinön tytär. Ateneumin opiskelijoita oli muitakin häävieraina. Kuvien perusteella vieraslistalla oli runsaasti hääparin ystäviä. Oli siellä jokunen vanhempikin henkilö, ainakin Leon äiti, Hilma. Leon isä, Otto, oli kuollut Leon ollessa 13 vuoden ikäinen. Vendlan, Evaldin ja Hilman yhteiskuvassa tunnelma oli aika varautunut, taisi olla heidän ensimmäinen ja ainoa tapaamisensa. Mukana oli myös Leon sisko Eila, Eilan poika Kalevi sekä Leon serkku Liisa Pajula.

Hääateria oli runsas ja pöytä oli katettu Kallioiden pihalle. Nuoren parin opiskelutoverit Maija Aaltonen ja Eeva Kauppinen kertoivat huhtikuussa 2012, että tällaiset tilaisuudet olivat kaupungissa asuville suurta juhlaa. Siellä oli kaikesta pulaa, mutta maalla sai syödä sellaisia herkkuja, joihin ei muuten ollut mahdollisuutta ja paljon.

Illalla tanssittiin häitä Iskun talolla. Se oli täysin hääparin ystävien juhlaa. Kuvien perusteella heitä oli ainakin viitisenkymmentä paikalla, suurin osa tanssimassa, osa odottamassa vuoroaan ja osa katselemassa oviaukosta.

Häiden jälkeen Iris ja Leo muuttivat Helsinkiin yhteiseen asuntoon. Opiskelut Ateneumissa loppuivat, vuoden kuluttua synnyin minä ja sitten kaksi siskoani puolentoista vuoden välein. Isä elätti perheen taiteellaan aina 1960-luvulle asti, äidin koskaan kotona ”taiteelleen”..

 
Kirjoitin tämän tarinan senkin takia, että se yhdistää viisi sukupolvea. Tyttäreni Anna, jolle Vendla on isoisoäiti, sai tyttären huhtikuussa, minulle ensimmäinen lapsenlapsi. Tytön nimeksi tuli Venla, tosin enemmänkin sattumalta. Anna ei muistanut isoisoäitinsä nimeä, jotkut nimet vain tulevat uudestaan muotiin.

 
Vendla teki ansiokasta työtä monella eri tavalla. Kallioiden puutarha kymmenine omenapuineen ja pensaineen oli todella upea. Kun Vendla täytti 60 vuotta kerrottiin lehtiuutisessa hänet palkitun myös kotipihastaan. Olen käynyt läpi runsaasti lehtiä, mutta silmiini ei ole osunut kuka järjesti tällaisia kilpailuja ja milloin. Onko jollain tietoa asiasta?

* *  
www-sivun toteutus: Sivutuuli Ky