Hyvä vieraskynän lukija!

On kunnia saada lähestyä Sinua näin joulun kynnyksellä. Elämme adventin - odotuksen aikaa. Mitä me odotamme? Olisi mielenkiintoista kuulla ihan oikeasti, mitä odotat. Lapset odottavat koulun joulujuhlaa, joululomaa, aikaa perheen kanssa, kavereiden tapaamista, sitä, että voi nukkua pitkään ja luultavasti odotuksen kärkisijoilla on joulupukki.

Perheen äiti, ehkä toivot lisää tunteja vuorokauteen, selvitäksesi kaikista joulunajan valmisteluista. Ehkä toivot hetken omaa aikaa liikuntaan, lukemiseen, lepoon. Ehkä toivot, että kaupoissa olisi hyviä ja edullisia tarjouksia, että voisit järjestää perheellesi herkkuja joulupöytään.

Perheen isä, jaatko odotukset perheen äidin kanssa? Ehkä Sinulla on omia odotuksia?

Yksin elävä, odotatko hyvää ohjelmaa radiosta, televisiosta. Ehkä odotat joulumatkaa? Tai saatko odotettuja vieraita? Odotatko, että joku tulisi yllättäen tervehtimään Sinua?

Isovanhempi, onko odotuksesi nähdä jälkipolveasi, vierailua heille tai heidän vierailuaan luoksesi? Ehkä odotatkin, että saisit olla rauhassa, ilman hössötystä ja paineita.

Joku odottaa lapsen syntymää. Joku valmistautuu läheisen kuolemaan. Joku odottaa tervehtymistä, Joku odottaa tietoa työpaikan pysyvyydestä. Joku odottaa tietoa hoitopaikan järjestymisestä. Joku odottaa, että pimeä aika menisi pian ohi. Joku odottaa, että olisi jollekin tärkeä.

En tiedä löysitkö näistä jotain omalle kohdallesi osuvaa. Nämä asiat nousivat mieleeni ajatellessani jouluun valmistautuvia ihmisiä. Näillä odotuksilla on kasvot mielessäni työajaltani Mynämäen seurakuntasisarena - tai nyt eläkeläisenä - myös minun kasvoni.

Kristillisessä mielessä tämä odotus tarkoittaa valmistautumista Jeesuksen syntymän juhlaan, jouluun. Olen jo kauan ajatellut, että paras joulutoivomus on: olisipa maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Tuo ensimmäinen osa taitaa olla ikuinen haave koko maailmaa ajatellen. On kuitenkin tärkeätä, että kansana, ainakin pyrimme toteuttamaan sitä.

Joulu joululta on ollut lämmittävää huomata ja kokea, että tuota hyvää tahtoa on löytynyt. On ollut diakoniatyön johtokuntalaisia ja piirihenkilöitä, jotka joulun kynnyksellä ovat olleet valmiita antamaan aikaansa toimittaakseen seurakunnan joulutervehdyksiä yksinäisille, vanhuksille, sairaille ja puutteessa eläville omien piiriensä koteihin. Työntekijänä usein kävin papin kanssa laitoksissa viemässä seurakunnan joulutervehdykset. Näilläkin käynneillä oli yleensä joku vapaaehtoinen diakonityönjohtokuntalainen seurana ja apuna. Oli hienoa, että myös Lionsit ja Rotaryt antoivat lahjakortteja jaettavaksi tarvitseville perheille. Paikkojen miettimisessä teimme yhteistyötä neuvolan ja sosiaalitoimen kanssa.

Tiedän, että nykyäänkin tällaista avun tarvetta on ja onneksi on myös tuota hyvää tahtoa. On hyvä muistaa, että tuo hyvä tahto voi olla arkinen asia, nuoren tervehdys vanhukselle, oven avaaminen, iloinen hymy vastaantulevalle, kiitoksen antaminen lähimmäiselle, avoin ja ystävällinen mieli, pieniä ystävällisyyden osoituksia kanssakulkijoille. Sinähän tiedät: samat asiat, jotka ilahduttavat itseäsi.

Iloista matkaa odotuksesta kohti juhlaa! Hyvää Joulua ja siunauksellista Uutta Vuotta 2013 Sinulle!