MLL rakentaa Suomen ja sen lasten tulevaisuutta

Mannerheimin Lastensuojeluliitto on ollut pienen puolella jo vuodesta 1920. Vuosikymmenien varrella MLL on tehnyt merkittävää työtä lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin parantamiseksi. Muun muassa äitiyspakkaus ja neuvolatoiminta ovat tulleet osaksi lapsiperheiden arkea MLL:n työn myötä. Kohta satavuotiaan järjestön vaiheita on haastavaa kuvata lyhyesti – siksi olen päätynyt poimimaan muutamia hetkiä järjestön historiasta, muutamia paikallisiakin toteamuksia.

Työtä lapsiperheiden hyväksi

”Työn määränpäänä olkoon, että jok’ainoa Suomen lapsi äidinkohdusta lähtien ja kautta koko kasvinaikansa saa oikeutetun osansa siitä hellyydestä ja huolenpidosta, joka yksinään voi laskea pohjan nuorten kehitykselle hyviksi ja hyödyllisiksi kansalaisiksi”.

Näillä tänäänkin ajankohtaisilla sanoilla kutsui kenraali Mannerheim vuonna 1920 kansalaisia mukaan työhön lasten olojen parantamiseksi. Työ aloitettiin vaikeissa oloissa uskoen kansalaisten yhteistyöhön, valistukseen ja lisääntyvän tiedon voimaan.

Vuonna 1920 Suomessa oli kolme miljoonaa asukasta, joista miljoona oli alle 15-vuotiaita. Suuri osa lapsista kärsi puutteesta ja lapsikuolleisuus oli suurta – joka kymmenes lapsi kuoli jo vauvana. Sosiaalihuolto, kuten muutkin hallinnonalat, oli vielä rakennus- ja korjausvaiheessa.

Alku oli mielenkiintoinen – sisukas Sophie Mannerheim kokoava voima

Marsalkka Mannerheimin sisarta, sairaanhoitaja Sophie Mannerheimiä kosketti yksinäisten äitien ahdinko. Vuonna 1917 hän perusti yhdistyksen auttamaan äitejä ja heidän lapsiaan. Maaliskuussa 1918 Sophie Mannerheim kokosi työryhmän pohtimaan maan lastensuojeluongelmia. Ryhmän kantavana voimana oli kouluneuvos Erik Mandelin. Mandelin julkaisi jo syksyllä 1919 lastensuojeluohjelman, jossa hän painotti ennaltaehkäisevää työtä.

Sophie Mannerheim ja Erik Mandelin esittelivät työryhmänsä suunnitelman Sophien veljelle, kenraali Carl Gustaf Mannerheimille. Suunnitelma oli hyvin laaja ja siihen sisältyi muun muassa neuvolaverkoston luominen ja erilaisten laitosten perustaminen. Kenraali Mannerheim epäröi. Oleellinen sysäys liiton perustamiselle oli lastentautiopin asiantuntijan, dosentti Arvo Ylpön mukaantulo. Syyskuussa 1920 tämä ydinjoukko istui kenraalin kotona keskustelemassa maan lastenhoidon tilanteesta. Päädyttiin perustamaan kansalaisjärjestö, johon kaikki voisivat kuulua.

Perustava kokous pidettiin 4.10.1920 kenraali Mannerheimin kotona Helsingin Mariankadulla. Järjestölle annettiin nimeksi Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Perustajina olivat Kenraali Mannerheim, Sophie Mannerheim, Arvo Ylppö ja Erik Mandelin. Kanslia perustettiin kenraali Mannerheimin kotiin ja sitä johti Erik Mandelin kouluhallituksen virkansa ohessa. Jäsenmaksuksi määrättiin 5 mk.

MLL:lle laaja ohjelma

Mandelin ja Ylppö olivat valmistelleet järjestölle ohjelman. Lähtökohtana oli, että kaikkia lapsia oli hoidettava hyvin ja että kaikilla lapsilla oli oikeus asiantuntevaan hoitoon. Ohjelman lisäksi Mandelin ja Ylppö suunnittelivat organisaation ja säännöt. Liiton muodostivat keskusjärjestö ja paikallisosastot, jotka olivat itsenäisiä rekisteröityjä yhdistyksiä ja sitoutuivat noudattamaan liiton ohjelmaa. Liiton tarkoitukseksi kirjattiin kaikki lastensuojelutyö, mikä ei lain mukaan kuulunut valtiolle tai kunnalle. Ylpön mielestä tärkein tehtävä oli taistelu imeväiskuolleisuutta vastaan. Imetys, asuntojen parantaminen ja hygieniatason kohottaminen olivat ensimmäiset tehtävät. Ne olivat saavutettavissa valistustyöllä.

Ensimmäinen Lastenlinna oli puutalo Helsingin Toisella linjalla. Se oli Sophie Mannerheimin vuonna 1918 perustama turvakoti yksinäisille äideille. Lastenlinna tarjosi asunnon ja lastenhoito-opetusta äideille ja heidän lapsilleen. Mannerheimin Lastensuojeluliiton perustamisen jälkeen Lastenlinna siirrettiin MLL:n hallintaan ja päätettiin uudistaa lastensairaalaksi. Sairaala vihittiin käyttöön 20. lokakuuta 1921.

Lastenlinna toimi paitsi sairaalana myös lastenhoidon opetuslaitoksena. Jo kesällä 1921 järjestettiin ensimmäisille sairaanhoitajille, kätilöille ja diakonissoille tarkoitettu huoltosisarkurssi. Kurssilla keskityttiin ennaltaehkäisevään työhön, mikä oli siihen aikaan aivan uudenlaista ajattelua. Lastenlinnaan perustettiin myös Suomen ensimmäinen lastenneuvola vuonna 1922. Neuvola sai aikaan näkyviä tuloksia, sillä sen toiminta-alueella lapsikuolleisuus laski hyvin nopeasti.

Kasvatustyön tukeminen on uuden kansan elinehto

Mannerheimin Lastensuojeluliitto on perustamisestaan lähtien pitänyt tärkeänä kaikkien kotien kasvatustyön tukemista. Toinen perusajatus on ollut kehittää lasten ja lapsiperheiden asemaa ja arkea parantavia toimintoja. Kolmas tärkeä linjaus on ollut vapaaehtoisuuden ja kansalaisten oman aktiivisuuden korostaminen.

Koska 1920-luvun vasta itsenäistyneessä Suomessa oli paljon aineellista hätää ja yhteiskunnan tarjoamat terveys- ja sosiaalipalvelut olivat puutteellisia, ryhtyi MLL organisoimaan ratkaisuja hädän lievittämiseksi. Muutamassa vuodessa neuvolaverkosto terveyssisarineen kattoi jo suurimman osan maata ja osastojen naistoimikuntien ylläpitämät kiertokorit toivat siistit ja tarkoituksenmukaiset vauvan vaatteet myös vähävaraisten perheiden vastasyntyneille. Liiton osastoihin palkattiin ja myöhemmin koulutettiin kodinhoitajia auttamaan kodin päivittäisissä askareissa, silloin kun perheessä oli jokin erityistilanne.

Paikallisyhdistyksiä syntyy nopeasti ympäri Suomen - myös Mynämäkeen ja Mietoisiin

Ensimmäiset paikallisosastot perustettiin jo vuoden 1920 loppupuolella: Hanko 24.10. ja Hämeenlinna 27.12. Vuonna 1921 perustettiin 25 osastoa. Muutamassa vuodessa paikallisia osastoja (nyk. paikallisyhdistyksiä) perustettiin koko maahan ja aloitettiin yhteistyö Suomen Punaisen Ristin kanssa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton kokeilutoiminnan keskukseksi muodostui Lastenlinna Helsingin Kalliossa. Samalla paikalla Toinen linja 17:ssä sijaitsee tällä hetkellä liiton toimitalo.

Mynämäen osasto perustettiin 5.8.1924. Mynämäen osaston johtokuntaan valittiin rouvat Rönberg, Lehtovaara, Swanström, Wänni ja Aikkinen; neiti Kaarin Berg, Kunnanlääkäri Apajalahti, rovasti Rönberg, Pankinjohtaja Laine, Opettaja Suvanto, Seppä Rautio ja Maanviljelijä Junnila.

Mietoisten osasto perustettiin 15.4.1925 ja johtokuntaan valittiin kirkkoherra Emmanuel Anttila, Opettaja K.S. Anttila, neiti Aliina Arlahti, Opettajattaret Hulda Laaksonen, Sanni Anttila ja Katri Heinonen, Sairaanhoitaja Mandi Laihonranta, Maanviljelijät E. Pyhäranta ja J. Karvainen.

Toiminta oli paikallista ja keskittyi osastoissa alkuun mm. kasvatusneuvontaan, lasten ja nuorten uimaopetukseen ja urheilutoimintaan. 

Sotien aikaan

Talvi- ja jatkosotien aikana Mannerheimin Lastensuojeluliitto järjesti avustuksia sotaorvoille sotakummien kautta. Liiton alaisuuteen perustettiin erityinen sotakummivaliokunta, jonka avulla saatiin osittain kotimaasta, mutta varsinkin ulkomailta, runsaasti rahavaroja sotaorpojen avustamiseen.

Lahjaksi saadulla ulkomaanvaluutalla ostettiin ulkomailta kahvia ja sokeria, joita myytiin valtioneuvoston suostumuksella melko korkeaan hintaan. Sotakummivaliokunnan tehtäväkentän laajennuttua jatkuvasti, se muodostettiin Mannerheimin lastensuojeluliitosta toiminnallisesti kokonaan riippumattomaksi elimeksi vuonna 1944. Tästä huolimatta Mannerheim-liiton nimi säilytettiin valiokunnan nimessä muiden siihen liittyneiden järjestöjen toivomuksesta. Osaltaan liitto järjesti myös sotalasten siirtoja Tanskaan ja Ruotsiin.

Osastoille tukea Ruotsista 40- ja 50-luvuilla

Ruotsalainen kunta avusti valitsemaansa suomalaista kuntaa tukemalla MLL:n paikallisosastoa sen työssä. järjestettiin ns. hyväntekeväisyysmyyntejä: avustusvaroilla ostettiin tuotteita, jotka myytiin säännöstelyn ulkopuolella kalliiseen hintaan (kahvi, suklaa, silkkisukat). Kummikunta-avustuksista alettiin puhua sokerikruunuina siitä syystä, että Suomen Sokeri Oy:n toimittama sokeri oli ensimmäinen tuote, jota lahjavaluutalla hankittiin myyntiin. Mynämäen ystävyyskunta oli Sandhultin kunta. Sotakummitoiminta päättyi vuoden 1958 aikana.

MLL ja SPR olivat toimineet yhdessä, mutta vuonna 1951 toiminnat erotettiin toisistaan. Samana vuonna MLL:lle luotiin oma tunnus, jossa lintuemo hoivaa poikasiaan. Paikallisesti yhteistyö jatkui tiiviinä mm. avustustoiminnassa. Lisäksi tehtiin yhteistyötä Maatalouskerho-yhdistyksen, seurakunnan tyttö- ja poikakerhojen sekä partiolippukuntien kanssa.

Suomen kuntiin vuosina 1946–54 rakennetut sadat terveystalot sekä kaupunkeihin rakennetut Lastentalot ja kummikunta-avustusta saaneet Lastenlinnat olivat kummikuntaliikkeen näkyvin tulos. Terveystalojen rakentaminen ylläpiti Ruotsissa innostusta, koska avustamisella oli selkeä päämäärä. Monilla paikkakunnilla rakennus tehtiin MLL:n terveystalovaliokunnan tyyppipiirustuksilla. Mynämäen osasto teki terveystalon rakentamista koskevan aloitteen vuonna 1946 ja talo valmistui kunnan rakennuttamana 1952. Mietoisten terveystalo on rakennettu 1948 arkkitehti Laitsaaren suunnittelemana. Terveystaloja tehtiin Suomeen yli 500.

Kodinhoitajatoiminta kohdistui aluksi maaseudulle, jossa osastot palkkasivat kodinhoitajia vähävaraisten avuksi sekä jatkamaan terveyssisarten aloittamaa työtä kodeissa. 1947 palkattiin oma kodinhoitaja, etusijalla olivat suuret perheet. Vuonna 1948 päivämaksut olivat: varakkaille 300 mk, Vähemmän varakkaille 200 mk, varattomat olivat kokonaan maksusta vapaat.

1960- ja 70-luvuilla käynnistyy tukioppilas- ja lastenhoitotoiminta sekä pidetään vanhempainkoulutusta

Suomi saavutti 1960-luvulla läntiset naapurinsa lasten hyvinvoinnissa. Julkiset palvelut kehitettiin seuraavan vuosikymmenen aikana monipuolisiksi. Vapaaehtoisen kansalaistoiminnan luonne muuttui. Lasten oikeuksien puolustaminen ja asiantuntijarooli korostuivat. Luotiin erilaisia neuvontapalveluja. Liitossa kehitettiin sosiaali- ja mielenterveystyölle uusia työtapoja, joita olivat muun muassa ratkaisukeskeinen ja voimavarasuuntautunut asiakastyö.

Uimakouluja pidettiin MLL:n toimesta 1960-luvulta lähtien aktiivisesi.

Toisaalta katseet kääntyivät maailman hätää kärsivien puoleen. Pitkäjänteinen kehitysyhteistyö innosti mukaan sukupolvia, jotka olivat nähneet suomalaisen hyvinvointipalvelujen kehittymisen omassa maassa.

Kauan voimavaroja odottanut kasvatusneuvolatyö ja muu mielenterveystyö saatiin uudelleen liikkeelle. Neuvoloille ja kouluterveydenhoitoon kehitettiin liitossa uusia työmuotoja kuten näön ja kuulon seulonta sekä ryhtikasvatus. Lisäksi käynnistettiin tukioppilas- ja lastenhoitotoiminta, jotka ovat voimissaan edelleen. Ensimmäiset tukioppilaat paikallisesti koulutettiin 1979

MLL:n Mynämäen osasto käynnisti kesäkuussa 1978 keskuskoulun pihassa ja lähiympäristössä leikkikenttätoimintaa. Vakka-Suomen Sanomien mukaan: ”Puistotädit ottavat arkipäivisin klo 10-13 välillä hoitaakseen mynämäkeläisiä mukuloita, mikäli äidit haluavat väsymyksen, kauppamatkan tai muun syyn takia päästä jälkikasvusta hetkeksi eroon tietäen jättävänsä nämä kuitenkin asianmukaiseen hoitoon ja luotettaviin käsiin. Hoitomaksu 2 mk/tunti.”

Vanhemmuuden tuki entistä tärkeämpää

1980-luvulla suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa kehitettiin vahvasti julkisen palvelujärjestelmän varaan. Mannerheimin Lastensuojeluliitossa kehitettiin hyvinvointia täydentäviä työmuotoja: taidekasvatusta, ympäristötyötä ja neuvontapalveluja. Vanhemmuuden tukeminen nähtiin entistä tärkeämpänä. Liitto koulutti neuvoloiden terveydenhoitajia ja kasvatuksen ammattihenkilöstöä vanhempainryhmien, niin sanottujen vanhempainkoulujen ohjaajiksi.

Vuonna 1987 käynnistyi kokeiluna Rovaniemellä lapsiperheiden avoin kohtaamispaikka, perhekeskus. Perhekeskustoiminta kehittyi ja laajeni 2000-luvulle tultaessa

Vuosikymmenen alun taloudellisen laman aikana julkisen vallan ja kansalaisjärjestöjen yhteistyö tiivistyi. Järjestöjen rooli ammatillisten palvelujen tuottajina vahvistui, mutta nyt toimittiin yhteistyössä kuntien ja valtiovallan kanssa. Liitolla oli voimakas rooli lasten ja lapsiperheiden puolestapuhujana.

Julkisen palvelujärjestelmän ajauduttua rahoitusongelmiin nähtiin jälleen vapaaehtoistoiminnan ja kansalaisaktiivisuuden merkitys. Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenmäärä kasvoi vuosikymmenen aikana 60 000 jäsenestä 90 000 jäseneen.

Paikallisyhdistyksissä keskeisiä toimintamuotoja olivat lapsiperheiden avoimet kohtaamispaikat, perhekahvilat, lapsiperheiden kotipalvelu, pienten koululaisten iltapäivätoiminta ja kerhotoiminta sekä perheiden yhteiset tapahtumat. Lisäksi kouluyhteistyö ja tukioppilastoiminta, lasten ja nuorten sekä vanhempien neuvontapalvelut, vanhemmuutta tukevat avoimet kohtaamispaikat ja vertaisryhmät sekä pienten koululaisten iltapäivähoito ja kerhotoiminta. Piirien ja keskusjärjestön toiminta laajeni kasvavan projektitoiminnan myötä.

1990-luku oli todellista kerhojen kulta-aikaa. Kerhojen teemoja olivat mm. askartelu-, temppu-, kuvataide-, kokki-, nukketeatteri-, jalkapallo-, luistelu-, sähly- ja jääkiekkokerhot sekä musiikkileikkikerho.

Mynämäessäkin on tehty MLL historiaa. Vuonna 2003 Mynämäessä käynnistettiin varaisovanhempitoiminta, aktiivinen sukupolvitoiminta osana RAY:n rahoittamaa ’Askel vastuuseen’ -hanketta (2003-2005). Toiminta on nyt valtakunnallista kylämummi- ja -vaaritoimintaa. Mynämäkeläisiä aktiiveja on palkittu EU:ta myöten toiminnasta.

MLL on ollut edelläkävijä – mikä on 2020-luvun äitiyspakkaus?

Liitto on toiminut edelläkävijänä ja edistänyt esimerkiksi päihde- ja mediakasvatusta aikoina, jolloin em. termejä ei ole vielä ollut käytössä. Esimerkiksi mediakasvatus alkoi jo 1950-luvulla, jolloin liiton osastoilla oli elokuvaraadit, joissa koululaiset arvioivat nuorisolle tarkoitettuja elokuvia. Jo 1960-luvulla aloitettiin varsinainen elokuva- ja tv-kasvatus.

Nuorten päihteiden käytön ehkäisyyn on etsitty ratkaisuja erilaisin metodein jo vuosikymmeniä. 1960-luvun lopulla liitto perusti huumevieroitusklinikan, mutta pääpaino päihdetyössäkin on ollut valistuksessa ja pienryhmätoiminnasta. Alkujaan päihdekasvatuksesta alkoi myös tukioppilastoiminta, jota on tehty Suomen kouluissa jo vuodesta 1972.

MLL:ssa ovat syntyneet monet sellaiset toiminnot, jotka ovat myöhemmin siirtyneet kunnallisiksi palveluiksi tai muiden järjestöjen ylläpitämiksi. Neuvoloiden ja Lastenlinnan sairaalan lisäksi MLL:n kokeiluista ovat lähtöisin myös uimakoulut ja iltapäiväkerhot. Ainoana Suomessa MLL on pitänyt vuodesta 1980 asti yllä lapsille ja nuorille tarkoitettua auttavaa puhelinta.

MLL:ssa on pitkään tehty työtä avointen kohtaamispaikkojen ympärillä. Nyt käynnissä olevassa Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPE:ssa (yksi hallituksen kärkihanke) tehdään muutosta kohti lapsi- ja perhelähtöisiä palveluita. Kehitteillä on maakunnallinen perhekeskus, jossa yhteen sovitetuilla palveluilla perheet saavat oikeaan aikaan tarvitsemansa avun. Keskeinen osa kehittyvää perhekeskustoimintaa ovat juurikin nämä avoimet kohtaamispaikat, joiden tuottamisesta on pitkät perinteet MLL:ssa monipuolisessa kumppaniyhteistyössä. Tarjolla on perhekahviloita sekä laajoja toimipisteitä, joissa on monipuolisesti erilaista ryhmätoimintaa ja jalkautuvia palveluita perheiden saatavilla. Jokaisessa Varsinais-Suomen kunnassa on ainakin yksi. Avoimen kohtaamispaikan toimintaa ohjaavat yhteisesti sovitut periaatteet: saavutettavuus, vuorovaikutus ja vertaisuus. Mynämäessä toimintaan voi tutustua MLL:n Mynämäen yhdistyksen Hippulassa (Mäenkyläntie 3) ja MLL:n Mietoisten yhdistyksen perhekahvilassa (Jokihelmi, Kirkkotie 104).

Tämä on yksi MLL:n lähellä perhettä, ajassa oleva toimintamuoto – ehkäpä tulevaisuuden äitiyspakkaus. Perheet kokevat vertaistoiminnasta saadun tuen erittäin hyödylliseksi – kaiken avun ei tarvitse olla ammattiapua. Toimintaan osallistuminen koetaan vaikuttavan myönteisesti mielialaan ja toimintaan osallistuminen on madaltanut kynnystä pyytää apua tarvittaessa. Lasten näkökulmasta tärkeintä on leikki turvallisessa ja tutussa ympäristössä.

MLL:n monipuoliseen toimintaan tässä hetkessä voit tutustua:

• MLL Mietoisten paikallisyhdistys: https://mietoinen.mll.fi/
• MLL Mynämäen paikallisyhdistys: https://mynamaki.mll.fi/
• MLL Varsinais-Suomen piiri: https://varsinaissuomenpiiri.mll.fi/ ja https://www.olettarkea.fi/
• Mannerheimin Lastensuojeluliitto: https://www.mll.fi/

Aurinkoisin kesäterveisin

Katja Rippstein

Kirjoittaja (KM) on toiminut pitkään MLL:n Varsinais-Suomen piirin järjestöpäällikkönä ja on aktiivinen MLL:n Mynämäen yhdistyksen kylämummi- ja -vaaritoiminnan vastaava.

********************

Artikkelin tiedot on kerätty Mannerheimin Lastensuojeluliiton kokoamista eri lähteistä. Liiton historiasta löytyy tietoa mm. kansallisarkistosta (https://www.mll.fi/tietoa-mllsta/historia/arkistot/)

MLL:n Mynämäen yhdistyksen toiminnasta on koottu historiatietoa, jotka ovat saatavina Mynämäen kirjastosta:

• MLL:n Mynämäen paikallisyhdistyksen historiikki vuosilta 1924-2004. Koonnut Liisa-Maija Verainen ja Katriina Eeva (2004).
• MLL:n Mynämäen paikallisyhdistys 90 vuotta. Vuosilta 2004-2014. Historiikin kirjoittanut Suvi Valtanen (2014)..
• Kylämummi- ja -vaaritoiminta 10 vuotta Mynämäessä. Kirjoittanut Perta-Paula Corsini-Rautalinna (2013).