Virmo on Mynämäen vanha Ruotsinkielinen nimi, alkuaan todennäköisesti myöskin Suomen- kielinenkin, jonka alkuperästä ei tiedetä.  

 Mikael Agricolan epäjumalien luettelossa mainitaan yhtenä Virokannas, josta nimestä on monia teorioita ja muunnoksia.  Kansanrunoissa ja muinaissuomalaisissa loitsuissa Virokannas kauran kasvattaja nimestä esiintyy monia eri versioita kuten Virokanto, Visakanta, Viinikanto, Vierokanto, Tinkanta.   Virokannas mainitaan Kalevalassakin ”ison härän tapossa” 20. runossa ja ”Våinämöisen tuomiossa”.

Kansatieteiden tutkijoiden E.N.Setälän ”Suomen Kansan mytologia” ja Uuno Harvan tulkinnan mukaan Virokannas tarkoitti maailman pylvästä. Viro oli Skandinaavinen lainasana, jolla on yhteys ruotsin sanaan on  värrid = maailma. U. Harva myös liitti Virokannaksen skandinaavien maailman jumalaan Veradn eli Feyrin kaltaiseen viljavuuden jumalan yhteyteen, ja kannas sanan tarkoittavan perustaa eli maata.

  Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran etmylocen sanakirja hyväksyy Harvan ja Setälän tulkinnan ja toteaa että viro muistuttaa Venäläisperäistä sanaa miero = maailma. Kannas tulee joko kanta tai kansi sanasta, joten sen voi sananmukaiseesti tulkita nykykielellä maailman kantajaksi. Samoin tulkitsee A.V. Forsmannin (1894) teos ”Tutkimuksia Suomen kansan personallisen nimistön alalta”.

 Nykyisistä tutkijoista Anna-Leena Siikala tukee käsitystä Virokannaksen ja Freyn yhteydestä. Siikalan mukaan kaura on viljalajina niin nuori, että Virokannas tuskin oli pelkästään sen suojelija, vaan todennäköisesti Freyn kaltainen koko maan kasvun ja hedelmällisyyden miehinen jumaluus. Tutkijat 1600-luvulla: Manseuss Felman, Johan Tornaeus ja Gabriel Tuden esittivät, että kannas olisi eräänlainen rumpu, jota noidat käyttivät loitsuissaan. Ristikanda              taas mainitaan muinaissuomalaisissa runoissa ja loitsuissa.  Virokannas eri muunnelmina esiintyy laajalti eri sukukansoilla nimessä ”Viro”, joka on tarkoittanut maailmaa ja ”kannas” taas maata ja perustaa, joka maailmaa on kannattanut.

                                                                                                                                                                                                                              Virmo siis on Mynämän ruotsinkielinen nimi. Sen alkuperää on joskus luultu viittaavan Viron maahan. Muinaisuudesta löytyy kuitenkin toinenkin vaihtoehto, kuten edellisestä selostuksesta näkyy.  E.N.Setälän mukaan nimellä Virokannas ei ole mitään yhteyttä Eestin eli Viron maan ja kansan kanssa.

 Tuntuu mahdolliselta, että Mynämäen vanha nimi Virmo sekä Virmaa ja Viromaaa on muuntunut muinaisuudessa tästä hedelmällisyyden ja maan jumalan Virokannas nimestä. Sen alkuosa ”Vir” olisi lyhenne Viro sanasta ja tarkoitti maailmaa ja loppusana ”mo” maata ja perustaa, eikä näin ollen ole suoranaisessa yhteydessä Viroon eli Eestiin.

Moa = maa.  ”Moan tytti” mainitaan mm.  ”raudan synty-runossa loitsussa skandinaviassa ja oli Uuno Harvan mukaan itämaisten kansojen suuri äiti, ja maan kehä, jonka napa oli kaiken elämän lähde ja saranatappi, joka kannatti taivasta.

  Oletan, että Virmo on ollut pakanuuden aikana sellaisen epäjumalan palvontapaikka, jonka nimen käyttö on kristinuskon tultua kielletty ja pappien tehtävänä poistaa.

 Mynämäessä 7.1.2023