Wirmo-Seuran logo perustuu vuonna 1690 toimintansa aloittaneen Mynämäen kihlakunnan sinettiin. Mynämäkeläissyntyinen Gregorius Hallenius on julkaissut sinetin kuvan väitöskirjassaan v. 1738.

Juho Sjöros esittää 1880-luvulla laatimassaan kihlakunnankertomuksessa ”Muinaismuistoja Mynämäen kihlakunnasta” silloin käytössä olleen sinetin ohella myös tämän vanhan sinetin.

Laivan kuvaaminen sinetissä johtunee paitsi siitä, että Mynämäki oli rannikkopitäjä, jossa oli harjoitettu laivanrakennusta ja talonpoikaispurjehdusta, myös siitä, että kihlakunta ulottui aina Korppooseen asti.

Hallenius kertoo Mynämäen pitäjän sotavaakunassa olleen kuvattuna karhun kahden tanssivan leijonan välissä.

Ote Toivo Viljamaan suomennos Halleniuksen latinankielisestä väitöskirjasta:
Käsitelläksemme kaikkea tavanmukaisessa järjestyksessä seuraavaksi aiomme tutkia seutukuntamme synty- ja esihistoriaa. Mynämäen kihlakunta on vielä varsin nuori, sillä aina vuoteen 1690 sen alue kuului kolmeen eri kihlakuntaan, nimittäin Maskuun, Vehmaaseen ja Piikkiöön.8 Aloitteen ja esityksen uuden kihlakunnan muodostamiseksi teki Turun silloinen maaherra vapaaherra Lorenz Creutz – jonka merkittävää ja taitavaa toimintaa jälkimaailma tulee vielä ylistämään. Koska virkamiesten oli vaikeaa suorittaa verojen keruu ja muut tehtävänsä aina säädösten määräämään aikaan vanhalla laajalla ja väkirikkaalla alueella, jossa kansalaiset asuivat pitkien välimatkojen päässä, muodostettiin Lorenz Creutzin esityksen mukaan kunnianarvoisen Kuningas Karl XI:n päätöksellä vuodelta 1689 uusi kihlakunta, johon kuuluvat Piikkiöstä Nauvo kokonaan, Vehmaasta Särkilahti, Maskusta Mynämäen, Lemun, Rymättylän ja Korppoon pitäjät sekä Raision pitäjästä Merimaskun alue.9 Nykyään siinä on 939 2/6 huonekuntaa eli tilaa ja 572 29/48 manttaalia, jotka varustavat 67 ratsumiestä, 82 merimiestä ja 18 jalkamiestä. (Pitäjän rahastonhoitaja ilmoitti nämä veroluetteloista keräämänsä luvut). Mynämäen kirkko- ja hallintopitäjän sotavaakunassa oli karhu kahden tanssivan leijonan välissä: toinen leijona pitää kynsissään seppelettä, toinen miekkaa. Tämän vaakunan, joka oli ripustettuna kirkon seinälle kahden sotilasrummun kera, venäläinen kapteeni nimeltään Lasakhan ryösti vuonna 1714 ja vei paluumatkallaan vihollismaalle. Tällaisen lipun tai ikään kuin kilven suojissa olivat mynämäkeläiset marssineet yhdessä muiden pitäjien asukkaiden kanssa vuonna 1713 kohti vihollista, joka tuli yhä lähemmäksi asuntojamme ja uhkasi alistaa meidät samanlaisen orjuuden ikeen alle, johon se oli jo saattanut itäisempien maakuntien asukkaat.