Elämää Haankylässä

Tässä kirjoituksessa kerron hieman isoäitini muistelmia Karjala Tl:n Haankylän kylän arkielämästä. Isoäitini kotitila oli Haankylän Vesola, joka on lohkaistu 1911 Haankylän ikivanhasta kantatalosta Färikkälästä(myöh. Väärikkälä). Isoäitini on syntynyt 1920- luvulla. Hänen vanhempansa pitivät ensiksi kauppaa Vehmalaisten kylässä, teiden risteyksessä. Rakennus on yhä pystyssä ja on mansardikattoinen vanha hirsitalo. Vesolan he ostivat kun kaupan pito pula-aikana ei ollut taloudellisesti järkevää.

Sodan jälkeen Metsäkeskus Tapio ohjeisti ojittamaan Haankylän talojen Langinorko palstat. Langinorko sijaitsee Aulijärventien varressa. Langinorko oli pehmeä niitty, joka oli paikoitellen vetelä. Langinorkosta kerättiin heinää kesäisin kekoihin, josta heinä ajettiin talvella vesikelkalla taloihin. Ojituksen jälkeen vanhat niityt metsitettiin.

Vesolan talolla oli toinen metsäinen niittypalsta Haavisto, joka sijaitsi Tuokilan yksinäistilan maiden keskellä. Haavisto lienee saanut nimensä runsaista haapapuiden lukumäärästä, jotka nykyään ovat valtavia lehtipuita. Haavistosta kerättiin kerppuja lampaille, jotka olivat pienistä puista tehtyjä nippuja. Kerran kerppuja tehdessä kirves osui isoäitiäni suoraan polveen. Tämän jälkeen tuli kiire mennä nopeasti paikattavaksi. Arpi on yhä nähtävissä 70- vuoden jälkeen. Haaviston ojitus toteutettiin myöhemmin, 1950-luvulla. Haaviston ojien kaivuusta vastasi Fiian Aarne. Hän lähti aina maanantaina aamulla eväiden kera Vuoloisissa sijainneesta torpastaan ja teki itselleen Haavistoon kodan, jossa oli koko viikon. Työ oli raskasta, erityisesti kun muutamassa kohdassa vastaan tuli kova karikko. Fiian Aarnen talo sijaitsi Vuoloisissa, oman kotitaloni naapurissa. Myöhemmin taloa asuttivat Suomisen väki. Talon tilalla on nykyään uudisrakennus.

Ruista niitettäessä Annin Frans oli usein Vesolassa töissä. Kerrotakoon, että Annin Frans sai nimensä äitinsä mukaan, joka oli Anni. Frans asui maakuopassa Haanperäntien varressa ja elätti itsensä tekemällä puukoreja. Paikallisbussin avulla hän kuljettu korit Turkuun ja saadut rahat menivät alkoholin ostoon. Frans oli kuitenkin hyvä työmies, sillä hän niitti rukiit nätisti karheelleen ja tästä oli helppo tehdä kuhilaita. Myöhemmin Annin Frans sai kyläläisten yhteistyöllä pienen torpan Haanperäntien ja Vesolan nyk. Kuivurille johtavan tien viereen. Aikoinaan kun aika oli jättänyt Annin Fransista isäni Eno osti kyseisen torpan ja pienen maapläntin huutokaupassa. Annin Fransilla oli veli Artturi. Artturilla oli pieni mökki Haanperän talon takana.