Aloitin nimismiehen tehtävien hoitamisen Mynämäen nimismiespiirissä 1.2. 1976, jolloin sanottuun nimismiespiiriin kuuluivat Mynämäen lisäksi Mietoinen ja Karjala. Poliisimiehiä nimismiespiirissä oli silloin seitsemän eli yksi ylikonstaapeli ja kuusi muuta poliisia.
Nimismiehen kanslia ja poliisiasema sijaitsivat Keskuskadun varrella Palokunnantalossa.
Perhe oli vielä alkuvaiheessa Perniössä, missä olin ollut nimismiehenä hieman yli kaksi vuotta.
Olin ollut Mynämäessä nimismiehenä vain päivää vaille kaksi viikkoa, kun alkoi Suomen oloissa harvinainen poliisilakko, mistä sain varmistuksen radiosta lakon alkamispäivänä 13.2. klo 7 uutisissa. Olin silloin matkalla omalla autolla Perniöstä Mynämäelle.
Vaikka poliisilakon alkamispäivä oli ennakkoon tiedossa, tuntui silti uskomattomalta kuulla radiosta lakon alkamisesta.
Poliisilakkoon Mynämäessä osallistuivat kaikki poliisit, sen sijaan nimismies, kansliahenkilökunta ja ulosottoapulainen jäivät lakon ulkopuolelle.
Poliisimiesten piti lakon alkaessa luovuttaa nimismiehelle virkamerkkinsä ja henkilökohtaisen virka-aseensa.
Lakon alettua perheellämme ei ollut vielä asuntoa Mynämäessä, joten väliaikaisena majapaikkana toimi lähes koko lakon ajan Palokunnantalon yläkerrassa oleva käräjäpaikan lautamiesten yksi huone.
Käytännössä en juuri ollenkaan yöpynyt Mynämäen Palokunnantalossa lakon aikana siitä syystä, että virastoajan ulkopuolella partioimme yhdessä Laitilan virkaveljen kanssa poliisiautolla molempien poliisipiirien alueella, ja Laitilan piirin ollessa vilkkaampi toiminta-alueena katsoin parhaimmaksi yöpyä  Laitilan poliisiasemalla.
Erilaisia hälytystehtäviä tulikin Laitilan piirissä melko paljon verrattuna Mynämäen piirin hälytystehtäviin.
Virastopäivinä ajoin taas aamulla Mynämäelle hoitamaan omia tehtäviäni.
Lakon ensimmäiset päivät olivat Mynämäessä aika rauhallisia tehtävien kannalta, joskin heti ensimmäisenä päivänä jouduin käymään Mynämäen kunnantalolla
lomavangin häiriköinnin vuoksi.
Muutama päivä edellisen tapauksen jälkeen piti antaa virka-apua Mietoisissa
naishenkilön saattamisessa hoitoon, varsinaisen tehtävän hoiti terveydenhoitaja yhdessä taksin kanssa.

Sitten viidentenä päivänä eli 17.2. jouduimmekin Laitilan virkaveljen kanssa  Mynämäessä tilanteeseen, jollaista en koskaan  ennen enkä jälkeenpäinkään ollut kokenut.
Olimme poliisiautolla liikkeellä Uudenkaupungin ja Laitilan välillä, kun noin puolen yön aikaan saimme hälytyksen murtovarkaista Mynämäessä, missä Laitilasta tulleet neljä nuorehkoa miestä olivat yrittäneet murtautua Apajan liiketalossa olevaan elintarvikeliikkeeseen
Ennakkotietona oli se, että mainitut henkilöt olivat pelottelumielessä käyttäneet ampuma-asetta liikekiinteistön sisäpihalla, kun osuusliikkeen rautaosaston hoitaja oli
tullut asuntonsa parvekkeelle katsomaan, mistä on kyse.
Paikalle tultuamme ilmoitetut henkilöt olivat poistuneet Apajan pihalta käytössään olleella ja Laitilasta varastetulla henkilöautolla, jota emme etsinnöistä huolimatta löytäneet emmekä myöskään rikokseen epäiltyjä.
Luulimme, että ko. henkilöt olivat häipyneet tavoittamattomiin. Sen vuoksi lähdimme pois Mynämäen keskustaajamasta, mutta vt.8;lla kuitenkin hetkeksi pysähdyimme lähellä nykyistä grilliä.
Pysähdyksissä ollessamme huomasin takaa tulevan henkilöauton, jolle päätin antaa pysähdysmerkin punaisella valolla.
Kuinka ollakaan, niin puheena oleva auto ei pysähtynytkään antamastani merkistä, vaan hurautti pysähtymättä ohi.
Lähdimme välittömästi kyseisen auton perään hälytyslaitteet päällä tarkoituksena saada auto pysähtymään.
Siihen aikaan oli käytäntö, että poliisi  yritti pysäyttää pakenevaa autoa eteen ajamalla, siinä tarkoituksessa mekin koitimme pakoauton ohi, mutta se ei onnistunut auton mutkitellessa tahallaan edellämme.
Sen jälkeen Laitilan virkaveli ampui kolme varoituslaukausta pakenevan auton peräosaan (VW, jossa moottori takana) sillä seurauksella, että ko. autosta alettiin tulittaa kohti meidän poliisiautoa, mutta ei kuitenkaan niin, että poliisiautoon olisi osunut.
Siinä tilanteessa katsoimme parhaaksi luopua takaa-ajosta ja jättäydyimme melko kauaksi pakoautosta. Jälkeenpäin ajatellen teimme viisaasti, koska meillä oli käytössä vain yksi pistooli ja aseen käytön jälkeen jäljellä enää vain kaksi patruunaa. Sen sijaan etsityillä henkilöillä oli kaksi pistoolia ja patruunoita melko paljon, nekin varastettu Laitilasta.
Kyseiset henkilöt ja heidän Mynämäestä anastamansa auto löytyivät sittemmin Laitilasta kahden päivän kuluttua tapauksesta.

Edellä olevan tapauksen ohella varsinkin Laitilan piirin alueella oli erinäisiä pienempiä tehtäviä, oli yksi rattijuopumus ja yksi kortitta ajo sekä yhtenä yönä saman tekijän suorittamana kahden kuorma-auton luvaton käyttöönotto.

Oli aikamoinen kokemus hoidella poliisilakon aikana erinäisiä tehtäviä kentällä normaalin virastopäivän lisäksi, vaikkakin iltaisin ja yöllä tehtäviin lähdettiin yhdessä Laitilan virkaveljen kanssa.
Onneksi poliisilakko loppui melkein siinä vaiheessa, kun perheeni asettui vakituisesti asumaan Mynämäelle.



Erkki Virpi