Mynämäen partiotoiminnasta löytyy internetistä vain se tieto, että 1957 perustettu Mynämäen Sissit ja 1959 perustettu Maunun Tytöt yhdistettiin 1980 ja näistä syntyi Mynämäen Maahiset. Äitini vanhojen valokuvien joukossa olleet leirikuvat saivat kiinnostukseni heräämään. Turun Partiomuseosta löytyi aika paljon tietoa Mynämäen Erätovereista.

Suomalaiseen Partiotyttöliittoon hyväksyttiin 7.12.1933 Mynämäen Erätoverit. Jäseniä oli tuolloin 38, joista partiojohtajia oli 8 ja alokkaita 30. Partiolaisten I luokan vaatimuksia ei ollut suorittanut heistä vielä kukaan, II luokan suorittaneita oli kaksi ja III:n yksi. Aikuisia (yli 21 v.) oli neljä, joista johtajia kaksi. Erätoverien johtaja oli Kerttu Karin Salmela, s. 19.1.1910, apulaisjohtaja Lempi Lehtovaara, rahastonhoitaja Rauha Laaksonen 30 v. Muut johtajat olivat: Irja Lehtonen 16 v., Erma Aittomaa 13 v., Ervi Waldemann 15 v., Maire Laine 14 v., Leena Lehtonen 14 v. ja Aune Johansson 16 v.

Käkivartioon kuuluivat ainakin Erma Aittomaa ”Kili”, Terttu Juva ”Pisara”, Iris Kallio ”Sikke”, Leena Lanki ”Nukka”, Inkeri Pohjalainen ”Vauva”, Salme Ruohonen ”Pulu”, Maire Laine ”Koli”, Toimi Haijanen ”Tomi” ja Lea Laurila ”Tallu”. Kuovi-vartioon kuuluivat: Eine Aittomaa ”Jali”, Heljä Kalin ”Varis”, Inkeri Kyrölä ”Kurre”, Eeva Salminen ”Tepu”, Marja Salminen ”Mansikka” ja Aila Viljaranta ”Nalle”. Mukana olivat myös Liisa Siipola ”Tassu”, Paula Koski ”Peippo”, Raakel Sillanpää ”Tähti”, Hilkka Hellsberg ”Helmi” jne.

Kuuston leiristä Mietoisissa 7.-13.7.1936 kirjoitettiin seuraava kronikka: ”Kuuston leiri pystytettiin kuusipuiden keskelle, jonne sitten nousi kaksi telttaa kedolle. Kummassakin teltassa oli tyttöjä viisi, joit´ ei vienyt edes hiisi. He aina pomppi ja pärisi niin, että tanner tärisi. Ja laulu raikui ja Kuusto kaikui. Tätä kansa saapui ihmetellen kuulemaan, joista huhut kulki ympäsi maan. Tämä vihreä telttamme on ”Kolo”, jossa jokaisella on hyvä olo. Täällä meitä Bonzo johti ja järjestystä öisin pohti. Seuraava järjestyksessä Kili on, kolmen peiton sisällä onneton. Viitostaan Tomi suri niin, että huulensa puri. Pepe häätäkkinsä alla huokaili, kuin toiset Mynämäellä kesäjuhlia muovaili. Vieraamme Piko, vaikka onkin Bonzolle sukua, vaihtaa silti joka päivä pukua. Vauvan vuoro kohta ompi, kun vain nauramatta olla voipi. Pikku Sikke pienenee, kun hän leiripöytään tallustelee. Kyllä maailmaan ääntä ”mahtuu” tuumii Tumppi, kun tytöt huutelee ja hän sitä kuuntelee. Valkoteltassa täällä on kansa ihanalla päällä. He öisin kummituksina liikkuvat ja päivin vetten päällä kiikkuvat. Järjestyksessä ensimmäinen Helsu on, hänen äänensä on aina mahdoton. Jali on toinen mahdoton, he yhdessä ovat gramofoni verraton.”

Huhtan leiristä Askaisissa 11.-17.7.1936 kirjoitettiin myös kronikka, joka alkoi: ”Meijän teltas´ on yks´ gramofooni, jota ei tarvit veivat mistään. Ja ittes tuntee nimellä ”Toises´ jalas´ on Tallukka ja toises ei oll koska mittää ollukka”. On meill´toinenkin joll´ ei ol mittä jalas ollu koska hän ei ol´ viäl´ elänykkä´ kauan, kosk´ hänen nimensä on ”Vauva” ja hän on myös pikku Inkku vaikk´ hän ei olekka kinkku.....”

Huhtikuussa 1936 tytöt järjestivät Partiojuhlan. Ohjelmassa oli mm. näytelmä nimeltä ”Toini”. Pääosaa esitti Saila, koulutytöt Laina ja Helmi olivat Hilkka ja Erma, äiti, silittäjä oli Lahja, Tauno n. 11-v. oli Eine, Janne 12-v. oli Inkeri ja Raikka, palvelijatar oli Lea.

Joulukuun 1. päivänä 1936 oli Erätoverien pikkujoulu Partioniemessä Sheila Rönberg-Rönnevaaran valvomana, mukana parikymmentä tyttöä.

Huhtikuun 6. päivänä1937 pidettiin järjestökokous Yhteiskoulussa 14 tytön voimin. Seuraavana päivänä oli Käki-vartion kokous Terttu Juvan, ”Pisaran”, kauniissa neitsykammiossa, mukana kuusi tyttöä, pari päivää myöhemmin saman verran tyttöjä kokoontui Aittomaalla Kuovi-vartion kokoukseen.

Tammikuun 25. päivänä 1938 järjestökokouksessa oli yli 20 tyttöä. Helmikuussa tehtiin hiihtoretki Roukkuliin, hiihdettiin kilpaa ilman sauvoja. Maaliskuussa oli toinen järjestökokous. Huhtikuussa Partioniemessä kokoonnuttiin kilpailuun, osanottajia oli 16. Toiminta oli siis varsin vilkasta. Kunnallisia Tietoja-lehdessä oli 14.4.1938 juttu Erätoverien toiminnasta. Sen mukaan talven aikana oli ahkeroitu erilaisten luokka- ja taitomerkkien eteen. Oli tehty solmuja, sairashoitoa, keittotaitoa, käsitöitä, kartanpiirustusta, morsettamista ynnä muita asioita. Keittotaitoa opeteltiin partiolaisten keittokirjan avulla. Ohjeita löytyi mm. höystölihan, vatkulin, merimiespihvin, rabarberi-, luumu- ja suklaakiisselin tekoon.

Noina vuosina oli tarjolla monenlaista partiotoimintaa. Suomen Partiopoika/tyttöliitto ja Nuorten miesten/naisten Kristillinen Yhdistys tarjosi monenlaista toimintaa partiolaisille ympäri Suomen. Astetta sotilaallisempi oli pastori Hannes Anttilan 1936 perustama Kansallinen Partioliitto, joka otti vaikutteita silloisen Saksan ja Italian nuorisoliikkeistä, joiden tarkoitus oli antaa nuorille sotilaallinen alkeiskoulutus, myös tytöille. Vielä paljon pidemmälle meni talvella 1930-31 Lapuan yhteiskoulussa syntynyt Sinimustat. Kun Lapuan liikkeen toiminta lakkasi 1932 siirtyi toiminta Helsinkiin ja johtoon tuli pastori Eljas Simojoki. Mynämäellä kahta viimeksimainittua tuskin tunnettiin nimeltäkään, mutta esim. Viipurissa niiden toiminta oli maantieteellisesta sijainnista johtuen varsin vilkasta. Kun Sinimustat kiellettiin 23.1.1936 oli Viipurin Kaksoislyseon lukiossa 85 Sinimustien jäsentä.

Mynämäellä partiotoimintaa oli siis aluksi tarjolla vain tytöille. Koska kiinnostus oli suuri, heräsi ajatus järjestää sitä pojillekin. Toimeen ryhtyi Mynämäen Raittiusyhdistys ry. Ei varmaankaan vain partioaatteen takia, vaan saadakseen lisää jäseniä. Yhdistystä johti tuolloin Yrjö Krapinoja ja partiopoikien johtajaksi tuli Pentti Jussila ja ylijohtajaksi Aarre Aittomaa. Aittomaan lapsista Meriä ja Harrya lukuunottamatta kaikki olivat tuolloin partiotoiminnassa mukana. Näin oli varmaan monessa muussakin perheessä. Seuraavan sukupolven Aittomaat, Harryn kolme poikaa olivat aikanaan myös aktiivisia partiolaisia.

Erätoverien toiminta ilmeisesti hiipui jossain vaiheessa. Raittiusyhdistyksen poikapartiosta minulla ei ole mitään tietoa, lähtikö se liikkeella lainkaan. Olisi mukavaa, jos vanhat partiolaiset tai asioista tietävät kertoisivat noista ajoista. Erätovereista ainakin Raakel Sillanpää elää ja asuu Turussa ja Inkeri Kyläheiko (ent. Pohjalainen) Laitilassa.