Kalelan kylän välittömässä läheisyydessä sijaitsee Vuoloinen (myös vanhoissa lähteissä Vuoluinen). Kylän vieressä virtaa Mynäjoki. Mynäjoki on ollut edellytys asutuksen varhaiselle leviämiselle kylän alueelle. Tästä on osoituksena Mynäjoen perkauksen yhteydessä löydetty hyvin säilynyt haaparuuhi.

Vuoloisten kylässä on alkuaan ollut kaksi taloa Henttula ja Rantala (myös. Räsä). Molemmat talot ovat aikanaan sijaineen Vuoloisten vanhan kylän paikalla, eli Henttulan talon ympäristössä. Henttula on jaettu aikoinaan Yli-Henttulaan ja Ali- Henttulaan. Myöhemmin talot yhdistyivät ja lohkottiin uudelleen sisarusten kesken kolmeen tilaan: Henttula, Valtonen ja Nummila. Rantala (myös. Räsä) on säilynyt yhtenäisenä tilana.

Vuoloisten kylää ympäröivät aikoinaan valtion, eli Kruunun maat. Kylien maat sijaitsivat pääsääntöisesti viljelyyn kelpaavilla alueilla, valtion maiden lomassa. Mynäjoen tulvaniityllä sijaitsi myös Haanperän yksinäistilan ja muiden Haankylän talojen niittypalstoja. Valtion maiden jako aloitettiin 1800- luvulla, jolloin metsämaat jaettiin Mietoisten alueen talojen kanssa, sillä näillä taloilla ei ollut metsää Mietoisten ympäristössä. Vuoloisten ympäristöön metsäpalstoja saivat mm. Orkovakkisten, Hirmuisten, Runoisten, Pusalan, Mettalan kylien talot.

Torppia Vuoloisissa ei ollut montakaan, sillä taloja oli ainoastaan kaksi. Yksi torpista oli Rantalan Pihala. Lisäksi alueella on ollut Kruunun torppia ja myöhemmin Mietoisten tiloista itsenäisiksi lohkottuja tiloja. mm. Kivilän(Orkovakkisten Arola) ja Vähäkylä(Runoisten yksinäistila). Kalelan kylän rajamailla sijatsi Jutila, joka oli Mynämäen Honkalan torppa. Yksi mielenkiintoisista torpista on Vähä-Mettala, joka sijatsee Hirvijärven tien varressa. Vähä- Mettala on lohkottu Mettalan kantatilasta. Lisäksi asutusta on tullut siirtolaistilojen muodossa. Tunnetuimpia lienee Kinnarin Jussin aikanaan isännöimä Köyhälä. Tilan nimi juontaa juurensa maanmittaustoimituksesta, jossa isäntä halusi nimetä uuden tilansa Nälkäläksi. Maanmittari ei tähän kuitenkaan suostunut, sillä nimi ei ollut hänen mielestään sovelias. Näin tilan nimeksi tuli Köyhälä.

Mietoisten metsäpalstat toivat kylän miehille töitä, sillä puiden ajo työllisti talviaikaan monen talon miehen ja hevosen. Lisäksi taloissa asui metsätöissä käyviä miehiä. Kivilässä alakerran tuvassa oli talviaikaan usein monta miestä kortteeraamassa. Isoäidilleni mieleen muistuivat kaksi miestä, jotka olivat talvella pitkään Kivilässä. Toinen miehistä oli pitkä ja toinen taas todella lyhyt, miehet olivat kotoisin Mietoisista. Hevoset olivat Kivilän tallissa ja myöhemmin traktoreita oli myös säilityksessä.Satunnaisesti myös Mietoisten talojen isännät yöpyivät Kivilässä.Miehet olivat lupsakoita ja puheliaita.

Talon väki lähti omiin navetta-askareisiinsa, mutta näiden töiden valmistuttua lähdettiin 'kupiikin' ajoon. Oman haasteensa puunajoon toi Mynäjoen ylityksen jälkeen nousevat Hirvijärven puoleiset kalliot. Ylöspäin meno tyhjällä reellä ei tietenkään ollut ongelma, mutta tukkikuorman kanssa alastultaessa oli oltava erityisen varovainen ettei reki puskisi hevosta maahan ja jyräisi täten ajuria ja hevosta. Isoisäni Erkin ollessa kupiikin ajossa, myös hänen isänsä Aleksanteri oli auttamassa. Aleksanteri kantoi pahnoja rekiuralle, jotta kitka lisääntyisi eikä reki pääsisi karkaamaan hallitsemattomasti alas mäkeä.

Ennen Mynäjoen perkaamista 1950-luvulla Haankylän ja Vuoloisten talojen niittypellot olivat tulvaveden alla, joten niiden hyödyntäminen rajoittui heinän keruuseen. Talvisin tulvaniityn ollessa jäässä harrastivat miehet kolkkakalastusta. Kolkkakalastuksella tarkoitetaan tapaa, jossa ohuen läpinäkyvän jään läpi havaitaan kala ja tämä kolkataan tainnuksiin lyömällä jäähän. Tämän jälkeen tehdään kiiresti avanto, josta kala voidaan nostaa ylös ennen kalan tokenemista.

Mietoisten enklaavi alueiden sijainti Mynämäen vanhan kunnanrajojen sisäpuolella aiheutti välillä lisävaivaa. Osista alueen taloista käytiin esimerkiksi äänestämässä Mietoisissa, sillä talo kuului Mietoisten enklaavialueeseen. On kuitekin havaittava, että Mietoisten taloille lohkotut metsäpalstat toivat alueelle talvisin lisäansioita.

Vuoloisten kyläläiset havainnoivat luontoa monella tapaa. Tästä on osoituksena säihin liittyvä tulkinta, sillä olen kuullut isoäitini sanovan: jos ukkonen tulee korpinkalliolta on se todella kova. Korpinkallio on sikäli mielenkiintoinen, että nimen tarkoitusta voidaan miettiä eri tavoin. Yksi selitys nimelle olisi luonnollisesti se, että kalliolla olisi ollut korpin pesiä. Toinen selitys voisi olla Mietoisten talojen alueesta käyttämä nimitys Korpi. Talojen jakokirjoissa ja tiluskartoissa etäällä sijainnut metsäpalsta on nimetty Korpipalstaksi.