Haastattelemassa Silon ja Kaunottaren ompelijoita

Kuka muistaa vielä, millaisia olivat Silon tai Kaunottaren vaatteet? Kyseiset tehdasompelimothan valmistivat naisten vaatteita 1980-luvun loppupuolelle asti. Päätehtaat olivat Turussa, mutta niiden lisäksi olivat tehtaat myös nykyisen Mynämäen alueella.

Suomen ja Neuvostoliiton välisen clearing-kaupan ansiosta vietiin valtavia määriä niin naisten kuin miestenkin pukuja Neuvostoliittoon. Silon ja Kaunotar-Tuotteen pukuompelimot Mynämäessä valmistivat pitkiä sarjoja samaa mallia Neuvostoliittoon vietäväksi 1960-luvun lopulta 1980-luvun loppuun. Pienten maalaiskuntien, Mynämäen, Mietoisten ja Vehmaan, naisia pääsi näille tehtaille töihin. Tehtaat olivat paikkakunnille merkittävä työllistäjä.

Mynämäen kotiseutuyhdistys Wirmo-Seura sai Leader-rahoitusta 2015 syksyllä alkaneeseen projektiin, jossa kerätään tietoa Mynämäen teollisesta perinteestä ja haastatellaan mm. Silon ja Kaunotar-Tuotteen vanhoja työntekijöitä. Haastatteluilla pyritään tallentamaan tietoa, millaista työnteko on ollut pukuompelimon vaihetyössä vaativissa urakkatyöolosuhteissa.

Minulta kysyttiin, voisinko tarjota haastattelujen tekemistä tähän projektiin. Olin heti kiinnostunut, ja loppuvuodesta 2015 pääsinkin aloittamaan haastattelujen tekemisen. Viimeiset haastattelut tehdään kevään 2016 aikana.

Tähän mennessä olen haastatellut 27 entistä Silon tai Kaunottaren työntekijää. Olen jututtanut tehtaiden eri tehtävissä olleita henkilöitä: vaiheompelijoita, prässääjiä, työnjakajia, napittajia, piirtäjiä, malliompelijoita, työnjohtajia, ruokalanpitäjiä ja tehdaspäälliköitä. Haastateltavien ikä on vaihdellut viisikymppisistä yli 90-vuotiaisiin teräsrouviin. Pääosin henkilöitä on haastateltu seuran toimistolla, mutta olen mennyt myös haastateltavien kotiin jututtamaan heitä. Vastaanotto on joka kerta ollut erittäin lämmin ja innostava, mikä on tehnyt tilanteesta antoisan. Sattumuksiakin on ollut matkan varrella: kerran olin Turussa ilmoitetussa katuosoitteessa ihmettelemässä, kun minun olisi pitänyt olla samannimisellä kadulla Vahdolla.

Haastatteluiden tekeminen on ollut äärimmäisen kiehtovaa työtä. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, tarinoista ja perinteen tallentamisesta. Tässä työssä olen saanut joka kerta innostua uuden ihmisen tarinasta ja siitä, miten Suomen teollisuuden kukoistusvaihe ja romahtaminen koskettivat yksittäistä ihmistä maaseudulla:

Nämä naiset työskentelivät tehtailla silloin, kun itse olin taapero, ja jatkoivat työskentelyä siihen asti, kunnes päädyin opiskelemaan. 1980-luvulla kuulin samankaltaisia tarinoita, koska asuimme aivan paperiteollisuuspaikkakunnan kupeessa, ja äitini kävi töissä Euran Paperissa. Neuvostoliiton kauppa kiehtoi taas sen takia, että päädyin lukemaan yliopistoon venäjää. Toiveet varmasta työpaikasta romuttuivat itsellänikin 1990-luvun alussa, niin kuin näilläkin naisilla, jotka tuolloin joutuivat pohtimaan uudelleen uravalintojaan.

2016 kesällä pääsemme nauttimaan projektin tuloksista mm. Wirmo-Seuran näyttelyssä elokuun alussa. Ja kukapa tietää, jos saamme aikaan myös muotinäytöksen, jossa esitellään Silon ja Kaunottaren vanhoja pukuja? Jos sinulla on näitä pukuja, niin Wirmo-Seura ottaa niitä mielellään lainaan ennen ensi elokuuta. Näissä asioissa voi ottaa yhteyttä seuran toimistoon, toimisto@wirmo-seura.fi tai puh. 050 5660 677 (Marja Virpi).