Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti." Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. Luuk. 2:1-20.

Yllä oleva jouluevankeliumi on meille kaikille kristityille tuttu. Se kuuluu jokaiseen jouluun ja hyvä niin. Ainoana vaarana tutuissa asioissa kuitenkin saattaa olla se, että emme ehkä osaa ajatella alkuperäistä sanomaa, jos ydinasian ympärille kerääntyy suuri joukko sinänsä tärkeitä ja mukavia perinteitä.

Keisari Augustus antoi käskyn verollepanosta koko maailmalle. Uuden testamentin kreikassa maailma tarkoitti sen aikaista Rooman valtakuntaa. Roomalaiset olivat kyllä tietoisia muustakin maailmasta, kuten esim. Persian mahtavasta valtakunnasta ja myöskin kaukaisen Kiinan olemassaolosta, mutta Jumalan sallimuksesta pieni juutalainen Jumalan valitsema kansa oli nyt Rooman keisarin alaisuudessa. Keisarin käskiessä kyse oli pakosta. Jumala oli ja on säätänyt esivallan, joka oikein toimiessaan on Jumalan palvelija.

Varsinainen evankeliumi – ilouutinen – tuli kuitenkin ilman pakkoa. Herran enkeli ilmestyi paimenille  ja sanoi ”Älkää pelätkö…Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa”. Herran enkeli taivaasta ei vaadi eikä määrää paimenia mennä katsomaan Jeesusta.

Mielenkiintoista on myös, että Joulun ilosanoma tuli ensimmäisenä tavallisille ihmisille heidän arkisessa työssään eikä esim. palatseihin tai juutalaisen kansan ylimmälle papistolle. Kristinuskon leviäminen noudatti pitkälti samaa kaavaa. Vasta myöhemmin Euroopan suuret kansat alkoivat kääntymään kristinuskoon kuninkaallisten päätösten voimalla. Sitä ennen kristinusko levisi esim. Rooman valtakunnan alueella ensimmäisenä ensisijaisesti orjien, köyhien ja tavallisten ihmisten keskuudessa.

Mitä tulee iankaikkiseen pelastukseen, niin Jumala ja evankeliumi ei tee eroa ihmisten välillä. Ilosanoma kuuluu niin rikkaille kuin köyhille ja kaikille kansoille. Ulkomuoto saattaa kuitenkin hämätä ja estää uskomasta. Kuinka moni olisi pienessä Jeesus-lapsessa nähnyt Messiaan ja iankaikkisen Jumalan toisen persoonan ihmiseksi syntyneenä? Ei kukaan. Ei ilman Jumalan Sanaa. Paimenet olivat saaneet kuulla Jumalan Sanan taivaan enkeliltä ja kuulleet suuren taivaallisen enkelien muodostaman sotaväen ylistävän Jumalaa. Tämän ilmestyksen ansiosta paimenet ymmärsivät, että Jeesus-lapsi ei ollut tavallinen lapsi, vaikka siltä näytti.

Joulu muistuttaa meitä tänäkin päivänä kaikkein tärkeimmästä: Jumala syntyi ihmiseksi! Jumala on tehnyt meidän puolestamme sen, mihin emme itse pysty. Jeesuksen tehtävä oli syntyä maailmaan ja kuolemallaan voittaa kuolema avaten pääsyn iankaikkiseen rauhaan. Siitä joulurauhakin saa meitä muistuttaa antamalla pienen esimaun varsinaisesta iankaikkisesta rauhasta ja ilosta taivasten valtakunnassa. Varsinkin jouluna saamme ottaa esimerkkiä Herran äidistä Mariasta, joka kätki kuulemansa asiat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.

Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä”.

Onnellista uutta vuotta!