Suomessa kirkot ja hautausmaat ovat hyvin hoidettuja rakennuksia ja ympäristöjä. Mikäpä on hienompaa reissussa kuin poiketa paikkakunnan kirkkoon, kiertää kirkossa ja viivähtää hetki penkissä. Jo pieni kävely hautausmaalla kertoo paljon paikkakunnasta, sen elämästä ja historiasta. Hautausmaiden muistomerkit kertovat paikkakunnalla vaikuttaneista merkkihenkilöistä ja tapahtumista.

Viime kesänä Ahvenanmaalla käydessäni minulle mieleenpainuva kirkkovierailu oli Pyhän Olavin kirkko Jomalassa. Kirkko on maamme vanhin kivikirkko ja Suomen vanhin muurattu kivirakennus. Kirkkoa on vuosien saatossa laajennettu, vanhin osa on 1200-luvun loppupuolelta.

Kirkkorakennuksen pitkä historia puhutteli, mutta vielä syvemmin kosketti kirkkomaan muistomerkki ja alttaritaulu. Muistomerkki oli pystytetty hukkuneiden muistolle. Sen kyljessä oli lainaus Johanneksen Ilmestyskirjasta: ”ja meri antoi kuolleensa”. Kirkon alttaritaulu kuvasi Jeesusta tyynnyttämässä myrskyä.

Kirkkopihan muistomerkki ja alttaritaulu kertoivat paikkakunnan elämästä ja historiasta enemmän ja syvemmin kuin pitkät esitelmät olisivat voineet kertoa. Jomalassa ihmiset ovat eläneet merestä ja meren kanssa. Joskus meri on antanut, joskus ottanut. Kuinka paljon iloa ja kuinka paljon surua meri on olemassaolollaan paikkakunnalla merkinnyt. Kirkkoon seurakuntalaiset ovat paenneet elämän katoavaisuuden keskellä saamaan lohtua ja toivoa.

Toisenlaisen kokemuksen kirkosta ja sen ympäristöstä sain muutama vuosi sitten Lontoossa. Kaunis kirkkorakennus oli muutettu kaupungin konserttisaliksi. Vuosisatoja sitten seurakuntalaiset olivat halunneet alueelleen kotikirkon. Uskossa ja toivossa kirkko oli rakennettu. Menneitten sukupolvien unelman omasta kirkosta oli tämä sukupolvi unohtanut ja löytänyt sille ”hyödyllisempää” käyttöä.

Lontoossa monien kirkkojen ovet olivat suljettuina ja hoitamattomat hautausmaat olivat muuttuneet luonnontilaiseksi joutomaaksi.

Turun Sanomissa (8.12.2013) arkkipiispa Kari Mäkinen linjaa suuntaa talousvaikeuksissa oleville seurakunnille: ”Kirkkorakennukset ovat viimeisiä, joista kannattaa luopua. Niillä on yhteisöille oma merkityksensä. Ne kertovat, että täällä on perimmäinen turva ja käydään vuoropuhelua Jumalan kanssa. On hyvä, että kirkkoja koskevat aika tiukat juridiset säädökset. Kirkkoa ei voi helposti muuttaa muuhun käyttöön.”

Meillä Mynämäellä on kolme kaunista ja kulttuurihistoriallisestikin merkittävää kirkkoa. Mynämäen kirkossa tehtiin pari vuotta sitten merkittävä remontti, jonka turvin päästään taas muutama vuosikymmen eteenpäin. Karjalan kirkko pitää muutaman vuoden kuluessa maalata. Mietoisten kirkossa ei tällä hetkellä ole tiedossa akuuttia korjaustarvetta.

Hautausmaat ovat hyvin hoidettuja ja mynämäkeläiset vaalivat läheistensä muistoa pitämällä kiitettävällä tavalla huolta haudoista.

Mynämäen kirkot ja hautausmaat kertovat täällä vieraileville meidän elämästä, arjesta ja menneisyydestämme. Ne kertovat vierailijoille missä on meidän perimmäinen turva ja toivon syvin ankkuri. Ne kertovat meidän arvoistamme, mitä me vaalimme ja mistä pidämme kiinni viimeiseen asti.

Näin adventin ja joulun aikaan kynttilöin valaistu hautausmaa on monien muistojen meri ja jokainen kynttilä kertaa kaipauksesta ja iankaikkisesta valosta, joka meillä on Kristuksessa.