Wirmo-Seura
logo Etusivulle
*A *B  
Tapahtumat
* *  
* *  
* *  
* *  
Rahoittajat-kuvakimara
* *  
* *  
VIERASKYNÄ
Kirkkoherra Tapani Kujalan lähtösaarna
julk. 11.7.2019

Evankeliumi

Mark. 16: 14-20

Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.”
    Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.

 

Syyskuun ensimmäisenä päivänä 2011 tulin papiksi tänne Mynämäelle.

Kaksi vuotta olin Mietoisten kappalaisena ja sen jälkeen kuusi vuotta Mynämäen seurakunnan kirkkoherrana. Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin on tullut lähtösaarnan aika.

 

Muistan, mitenkä te seurakuntalaiset otitte minut lämpimästi vastaan. Samaa lämpöä olen kokenut näinä työn vuosina. Tämän taipaleen varrella olen saanut paljon rohkaisua ja kannustusta teiltä työssäni.

 

Tiedän, että te seurakuntana olette olleet rukoileva seurakunta, joka on esirukouksin muistanut niin minua kuin muitakin seurakunnan työntekijöitä.

Teidän rukouksenne ovat kantaneet minua tässä työssä.

 

Tässä hetkessä omat tunnelmat ovat haikeita. Nämä kahdeksan vuotta Mynämäen seurakunnassa ovat minulle olleet hyviä vuosia ja muistoissani tulen monta kertaa palaamaan näihin vuosiin.

 

Viime viikkoina ovat mielessäni olleet monet seurakuntalaiset ja monet kohtaamiset kuluneilta vuosilta. Mielessä ovat olleet kastehetket, rippikoulut, avioliittoon vihkimiset ja hautaan siunaamiset, piirit, kinkerit ja monet seurakuntatilaisuudet. Kahdeksassa vuodessa olen ehtinyt tutustua moniin seurakuntalaisiin.

 

Täällä Mynämäen kirkossa, Mietoisten ja Karjalan kirkoissa olen siunannut monia seurakuntalaisia, teidän läheisiä haudan lepoon.

Jotakin siitä samasta surusta, mitä te läheisenne menettäneet olette kokeneet, olen minä tuntenut omassa sisimmässäni, kun olen ollut siunaamassa heitä viimeiselle matkalle.

 

Teidän kanssanne olen saanut jakaa myös monia ilon hetkiä avioliittoon vihkimisen yhteydessä. Jotakin teidän onnestanne on välittynyt myös minulle.

 

Joka kerta kun esirukouksen yhteydessä on luettu kastetun nimi ja kiinnitetty kastelintu kastepuuhun, olen iloinnut uudesta elämästä, tulevaisuudesta, joka kastetun elämän kautta avautuu.

 

*****

Pappina, kirkkoherrana minua on puhutellut ja kantanut Mynämäen seurakunnan pitkä historia.

Tässä kirkossa on jo 1400 luvulta lähtien julistettu Kristusta ja ilmeisesti ennen nykyistäkin kirkkoa on tällä paikalla kristillinen seurakunta kokoontunut rukoilemaan, kuulemaan Jumalan sanaa ja viettämään ehtoollista.

Tältä alueelta on jo 1300 luvun alkupuolelta kirjallisia dokumentteja kristillisen kirkon toiminnasta.

 

Sanaa on julistettu ja sakramentteja toimitettu. Kristillinen usko on syvästi juurtunut sukupolvien ketjussa tänne Wirmoon, Mynämäkeen.

 

Minulle puhuttelevaa on ollut se, että minä olen saanut olla mukana yhtenä pienenä lenkkinä minua paljon suuremmassa.

 

Monet papit ja viime vuosikymmenininä monet muut seurakunnan työntekijät ovat ennen minua kyntäneet ja kylväneet Jumalan sanan vainiolla. Minä sain jatkaa siitä, mihin edeltäjäni Jouko Kotisalo auran ja vakan jätti. Minun jälkeeni tulee uusi kirkkoherra, hän jatkaa työn tekemistä siitä, mihin minä lopetin.

 

Sukupolvet, seurakuntalaiset ovat ennen meitä kokoontuneet tänne kirkkoon sodan ja rauhan aikana, ilossa ja surussa, kiittämään Jumalaa ja huokailemaan oman elämänsä asioita rukouksessa Taivaalliselle Isälle.

 

He uskoivat, he toivoivat.

 

Heidän uskonsa ja toivonsa kantoi ja tuotti hedelmän ja tuottaa edelleen satoa Jumalan valtakunnassa.

 

Tähän samaan joukkoon, sukupolvien ketjuun me liitymme aina, kun kokoonnumme tänne kirkkoon.

 

*****

 

Mynämäen seurakunnan pitkä historia muistuttaa siitä, että Jumalan valtakunnan työ ei ole yksilön sooloilua vaan yhdessä toimimista.

Yhdessä tekemistä olen kokenut teidän työntekijöitten ja luottamushenkilöiden kanssa kun olemme etsineet painopisteitä ja tietä tulevaisuuteen.

 

Mynämäen kunnan, järjestöjen ja yhdistysten kanssa on työtä tehty yhdessä.

Te ette ole jättäneet seurakuntaa paitsioon vaan olette olleet haastamassa yhteistyöhön ja tulleet tekemään yhteistyötä moniin tempauksiin, tapahtumiin kantamaan vastuuta, antamaan omaa aikaanne Jumalan valtakunnan hyväksi.

 

Yhdessä tekemisessä on aina siunaus mukana.

Seurakunta on yhteisö, ei saareke. Tuohon yhteisöön mahtuu kaikki. Jollakin usko voi olla heikko, joku epäilee, joku uskoo vuoren varmasti.

Kristuksen seurakunta on yhteisö, johon kaikki sopivat.

 

Seurakunnan voima ja taito ei ole sen työntekijöissä vaan seurakunnan yhteisessä uskossa.

Tuon yhteisen uskon me ja meitä ennen tänne kirkkoon kokoontunut seurakunta on yhteen ääneen uskontunnustuksessa tunnustanut ja edelleen tunnustaa.

 

*****

 

Tänään vietämme Helatorstaita. Joka on yksi kirkkovuoden arkipyhistä.

Jotakin Helatorstaihin merkityksestä kertoo se, että Helatorstai on nostettu uskontunnustuksessa

Joulun, pitkäperjantain ja pääsiäisen rinnalle.

 

Uskontunnustuksessa me lausumme:

”astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”

 

Helatorstai sijoittuu näkyvän ja näkymättömän maailman rajapintaan.

 

Ensimmäisellä tai toisella vuosisadalla syntyneessä Apostolisessa uskontunnustuksessa Kristuksen taivaaseenastuminen on nähty keskeisenä pelastushistorian tapahtumana.

 

Uskontunnustus kertoo, mitä Jumala on tehnyt meidän puolestamme.

 

Uskontunnustuksessa me tunnustamme yhteisen uskomme, emme vain omaa uskoamme.

 

Tunnustamme että Jumala, taivaallinen isämme on antanut meille elämän ja kannattelee meidän elämäämme, Jeesus on sovittanut meidän syntimme ristinpuulla ja on ylösnousemuksellaan voittanut kuoleman. Pyhä Henki johdattaa seurakuntaa ja pyhittää sen. Siinä on ne meille annetut talentit, jotka kertovat, mitä Jumala on tehnyt.

 

Ihmiset syntyvät ja kuolevat. Seurakunnan työntekijät tulevat ja menevät mutta seurakunnan Herra ei muutu.

Hän on sama ajasta aikaan.

Hänen armonsa ja rakkautensa kannattelevat meitä tänään ja kaikkina tulevina päivinä.

 

Jääkää Jumalan ja hänen armonsa Sanan haltuun.

 

 

Nousemme tunnustamaan yhteinen uskomme.

 

Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,

ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,

ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.

 

 

 

* *  
www-sivun toteutus: Sivutuuli Ky