Mynämäellä on komea paikallishistoria, josta kelpaa olla ylpeä. Wirmon nimi esiintyi Suomen kartalla jo 1300-luvulla, mutta nyt kadoksiin jätetty kotiseudun nimiperintö pitäisi saada paremmin näkyviin.

Kun paikkakunnalle saapuu autolla, osoitekartan perusteella ohikulkija voisi kuvitella olevansa missä tahansa kunnassa. Hyvänä esimerkkinä on Keskuskatu, joita perustettiin aikanaan kuntiin korvaamaan kirkonkylä-nimen, joka kuulosti 70-luvulla liian maalaiselta. Jos asiaa kysyisi Ruotsin valtakunnan aikaisilta posteljooneilta, tien pitäisi olla Suuri Postitie eikä mikään Keskuskatu.

Kotimaisten kielten keskuksen mukaan seudun perinteisen paikannimistön pitää aina olla lähtökohtana, kun teiden nimiä valitaan. Niin ikään paikkakunnan ominaispiirteet, kotiseutuhistoria ja jopa alueen elinkeino tulisivat heijastua nimissä. Myös paikkakunnalla vaikuttaneita merkkihenkilöitä kunnioittavien muistonimien käyttö yleistyy kaiken aikaa.

Mynämäki ei ole ainoa kunta, jossa nämä ohjeet ovat unohtuneet ja uusille teille on annettu tylsän arkisia nimiä. Mielikuvituksen, mutta ennen muuta kotiseutuhistorian arvostuksen puutetta, sanoisin.

Vaasassa korjattiin tilanne käyttämällä historiankirjoja apuna, kun teiden nimiä uusittiin taannoin kuntaliitoksen vuoksi. Mynämäessäkin pitäisi saada kotiseututarinat katujen nimiin. Se rikastuttaisi osoitekarttaa ja vahvistaisi Mynämäen omaa identiteettiä.

Kirkkoherra Antti Lizelius ja Johan Gadolin ovat saaneet omat patsaansa, mutta miksi heidän mukaansa ei ole nimetty lainkaan katua? Lizeliuksenkatu löytyy kyllä Sastamalasta ja Gadolininkatu Helsingistä. Tavastilantie sentään on saatu Mietoisiin. Entä tien nimeäminen tohtori, kansanedustaja Toivo Tyrnin mukaan?

Mynämäen kirkonkylän vuoden 1947 rakennussuunnitelma olisi toteutuessaan tuonut kartalle Mynälinnantien. Vaikka linna purettiin, historialle tehtäisiin kunniaa palauttamalla se tien nimeksi. Myös purettu vanha paviljonki olisi saanut jäädä Paviljongintieksi Kivistönmäkeen.

Monessa kunnassa kaavoittajat uusivat tiennimistöä yhdessä kotiseutuyhdistysten kanssa. Mynämäessä kunta voisi käyttää Wirmo-seuraa neuvonantajana, kun katujen ja teiden nimistöä uusitaan. Ei muuta kuin Väinö Perälän Mynämäen historia -kirja käteen, arvoisat kunnan päättäjät!

TIMO J. ANTTILA