Tätä kysymystä ratkomaan tuli paikkakunnalle alueen valtalehden toimittaja: Hän haastatteli keskustassa satunnaisia kulkijoita, valokuvasi heitä ja tiedusteli asiaa vielä erikseen yliopistoihmisiltä. Tämä tapahtui viime vuoden Laurin-markkinoiden aikaan.  Pian tämän jälkeen lehdessä oli isot otsikot valokuvien kera ko. asiasta  -  vailla perusteellisempaa asian taustoittamista.

   Koska artikkeli mielestäni rikkoi tutkivan journalismin perusperiaatteita, kirjoitin entisenä mynämäkeläisenä vastineeni ko. lehdelle.

   Kun lehti ei kuitenkaan julkaissut vastinettani minulle tuntemattomasta syystä, palaan tähän asiaan uudelleen tällä palstalla, sillä seuraahan tämä lehti Antti Lizeliuksen jalanjälkiä.

    ( TS 17.08.2011 ) artikkeli, jossa käsiteltiin Mynämäki-sanan taivutusta, oli sietämättömän kevyt: se muistutti YLE:n  Alivaltiosihteeri - ohjelmaa, jossa haastatellaan yhtä henkilöä virhemarginaalin ollessa yksi henkilö suuntaansa. Koska aihe kuuluu paikalliskulttuurin piiriin, vastausta olisi pitänyt etsiä paikalliselta taholta  -  eikä KEHÄ kolmosen sisältä.

   Mynämäkeä on pidetty vanhastaan erikoisena pitäjänä Varsinais-Suomessa: Se on ollut voimakkaasti sisäänpäin kääntynyt ja elänyt omaa elämäänsä. Se on johtunut suureksi osaksi siitä, että pitäjä on ollut ja on edelleen suurten metsäalueiden saartama, jolloin yhteydet muualle ovat olleet vähäiset. Tämä on vaikuttanut muun muassa puhekieleen, esimerkiksi murre on lyhyempää kuin Turussa. Aikanaan Mynämäki tunnettiin Loimaata myöten juntti - pitäjänä: lähestyttäessä vanhaa tietä Turun suunnalta, niin Tursunperän ahteesta, Junttilan maatalon kohdalta näkyi kirkko, jolloin voitiin todeta, että ollaan tulossa juntti-pitäjään.

    Suomen akatemian kielilautakunnan jäsen, professori  Emil Saarimaa ( 1888 - 1966 ), ent. Söderholm  syntyi ja kasvoi Mynämäen maisemissa. Hän toimi pitkään opettajana ja Virittäjä-lehden päätoimittajana. Hänen kirjoituksiaan tutkimalla olisi mahdollisesti saatu asiaan valaistusta.

   Sillä, että Suomen Postilaitos Mynämäki-sanan asemesta käytti Wirmo-sanaa aina vuoteen 1894 asti, saattoi olla oma vaikutuksensa kielimuotoon.

   Mynämäellä vaikuttaa aktiivinen paikalliskulttuurin vaalija, Wirmo-Seura. Tältäkin taholta olisi saatavissa tietoa siitä, kuinka puhuttiin ennen ja nyt.

   Toimittajia enemmän ovat kieleen kuitenkin mielestäni vaikuttaneet muualta tulleet opettajat oppeineen. Tosin toimittajat edelleen ovat aktiivisia, sillä hiljakkoin toimittaja erässä artikkelissaan kuvitteli olevansa ”Vehmaassa”.

   Tutkivan journalismin suureksi uhaksi on muodostumassa digi-kuvaus: lehtitalolle tulee edullisemmaksi täyttää palstatilaa digi-kuvilla kuin journalismilla. Kun TS-lehtitalo on nyt saanut toimitusjohtajakseen vankkumattoman painetun sanan puolustajan, toivon hänen menestyvän tehtävässään estäen sanomalehden muuttumasta kuvalehdeksi.

   Koska on olemassa yleiset tarpeet laajalle kansalaiskeskustelulle, toivon tämän mielipidepalstan säilyvän voimallisena.

   Helmer Laiho, Mynämäelt lähtösi.