Näin 9.4.2016 eli Mikael Agricolan, Coca-colan ja Suomen kielen päivänä on syytä palauttaa mieleen, kuinka Mynämäki sana taipuu:
Kirjoitin tällä pastalla ko. asiasta 29.10.2012. Annan tässä kirjoituksessani nyt kirjallisesti kielikylpyä erikoisesti niille henkilöille, jotka aikaisemmissa kirjoituksissaan ovat poikenneet käsityksestäni koskien Mynämäki sanan taivutusta ja ovat lähteneet revisionistiselle tielle. Päivitettyä tietoa voivat ammentaa myös muu lukijakunta halujensa mukaan. On ollut yllättävää huomata , kuinka välinpitämättömästi moni paikkakuntalainen suhtautuu oman pitäjänsä nimen taivutukseen. Yllättävää on myös ollut lukea Kielitohtorin ohje, joka on luettavissa edellä mainitun kirjoitukseni liitteestä. Erikoista on mielestäni se, ettei Kielitohtori perustele mielipidettään, vaan tyytyy ainoastaan toteamaan “ paikalliseen tapaan Mynämäessä”. Niin kuin tiedämme, perusteleva on aina vahvoilla. Kielitohtori patistaa kuitenkin oheisesta epämääräisyydestä huolimatta tarkkuuteen kielen käytössä. Tarkkuutta kaivataan myös kielen tutkimuksessa - niin että ei muuta kuin plumpsis kielikylpyyn:
Hiljakkoin kuuntelin radiosta Helsingin yliopiston asiantuntijan luentoa koskien suomalaisten paikannimien historiaa. Samalla tämä luennoitsija kertoi, miten paikannimet taipuvat. Paikannimien taivutuksessa hän otti esille kolme paikkakuntaa: ne ovat Kempele, Pieksämäki ja Mynämäki. Alkuaan paikannimet ovat olleet talojen nimiä, sitten ovat muodostuneet kylät ja lopuksi pitäjät. Ne olivat murresanoja, joiden muoto muuttui aikojen kuluessa. Niiden lausuminen oli epämääräistä ja kirjoittaminen hankalaa. Jossain vaiheessa aloitettiin muuttaa paikannimien muotoa niin, että lausuminen ja kirjoittaminen helpottui: Nimien muotoa selkiytettiin ja otettiin käyttöön peräliitteeksi –nen tai –mäki riippuen siitä, kumpi istui paikannimessä paremmin.
Paikannimet taipuvat joko ulkopaikallissijassa tai sisäpaikallissijassa. Muoto riippuu siitä, onko ko. sanan historiallinen nimi pistemäinen eli vahvasti paikkaan sidottu vaiko laajempaa aluetta koskeva.
Kempele on pitäjä Oulun eteläpuolella. Se on alkuaan tarkoittanut pientä mutkaa Liminganlahden poukamassa. Siihen on myöhemmin muodostunut kylä ja kylä on sittemmin kehittynyt pitäjäksi. Koska Kempele on sidottu tarkasti pistemäiselle alueelle, taipuu se sisäpaikallissijassa eli Kempeleessä.
Pieksämäki on nykyään kaupunki Etelä-Savossa. Sanan aikaisempia nimiä ovat olleet mm. Piexeme, Pieksämajärvi ja Pieksäme. Alueella ei ole mäkeä, joka voisi liittyä nimeen, on kylläkin Pieksäjärvi. Monien vaiheiden jälkeen nimeksi tuli Pieksämäki. Koska nimi viittaa suurempaan alueeseen, taipuu nimi ulkopaikallissijassa eli Pieksämäellä.
Mynämäki on paikannimenä erikoinen siinä mielessä, että missään muualla Suomessa ei ole Myn-alkuista paikannimeä. Yleensäkään nimen alkuperää ei tarkasti tiedetä, sillä tutkimusta on haitannut se, että asiakirjat laadittiin Wirmo sanaa käyttäen niin kauan, kuin asiakirjat kirjoitettiin ruotsiksi. Tunnettiin mm. sellaiset muodot kuin Mynämä, Minämä ja Mynemedh. On arveltu mm., että edellä mainitut nimet viittaavat suurempaan alueeseen, jossa virtaa jo aikaisemmin tunnettu Mynäjoki. Alueella ei myöskään ole sellaista mäkeä, joka viittaisi Mynämäkeen. Tuntuu luonnolliselta, että nimen liitteeksi on otettu –mäki sanan käytön helpottamiseksi. Koska nimi liittyy suurempaan alueeseen, on luonnollista, että pitäjännimi taipuu ulkopaikallissijassa eli Mynämäellä.
M.O.T.