Wirmo-Seura
logo Etusivulle
*A *B  
Tapahtumat
* *  
* *  
* *  
* *  
Rahoittajat-kuvakimara
* *  
* *  
VIERASKYNÄ
Mynämäen kunnan liikuntapaikkojen kehitys 1970-luvulta nykyhetkeen
julk. 24.8.2012
Mitä meillä oli ennen...

Juhani Heinon kirjoituksessa viitattiin Mynämäen Fk-rataan
Nihdeisissä, joka olikin Mynämäen ainoa ympäri Suomen tunnettu
seuraomistuksinen liikuntapaikka paikkakunnalla. Tuohon aikoihin
kunnissa oli ominaista, että liikuntapaikat olivat seurojen perustamia
ja ylläpitämiä yleensä oman talon ympärille rakennettuja
liikuntatiloja ja -alueita. Kunnan ylläpitämisä sisä- ja
ulkoliikuntapaikkoja on myös koulujen yhteydessä. Sivukylien
ulkokenttiä kunnostettiin 1970 - ja 1980 luvuilla alue/vuosi
vauhdilla.

Mynämäen kunnan ensimmäinen nykyaikanen liikuntapaikka oli nykyisen
Laurin koulun tontille rakennettu vuonna 1951 silloisen pääministeri
Urho Kekkosen vihkimä kuusiratainen 300 metrin pituinen
hiilimurskepintainen monitoimikenttä, jonka keskusosa oli
nurmipintainen. Silloinen "urheilukeskus" oli huippuluokkaa, sillä
keskukseen kuuluivat uudenaikainen huoltorakennus peseytymis- ja
toimistotilaoineen ja seurojen varastoineen. Pääsuoralla oli
puurakenteinen katsomo. Katsomon takana hiekkapintainen pallokenttä,
jonne mahtui miesten pesäpallokenttä, jos onnistui kentän suuntaamaan
oikein.

Liikuntapaikkojen kehittäminen alkoi 1970-luvun alussa

Mynämäen liikuntapaikkojen kehittäminen aloitettiin oikeastaan jo 1967. Tuolloin maanviljelijä Aito Ahti myi määräalan maata kunnalle Työväentalon itäpiolelta. Alue oli toiminut talvisin hiihtokilpailujen pitopaikkana olihan Kivistönmäen mahtavat maastot alueen ympärillä. Oli siis luonnollista, että urheilukseskusta alettiin suunnitella tälle alueelle. Jos nyt oikein muista urheilukeskussuunnitelman alueelle teki arkkitehtitoimisto SAFA ja pääosin tältä pohjalta aluetta alettiin toteuttamaan Ensimmäinen konkreettinen rakennelma oli 1453 metriä pitkä valaistu pururata, joka syntyi pitkälti talkoovoimin paikallisten isäntien ja muiden vapaaehtoisten voimin. Maa-aines pohjaan saatiin radan vieressä olevasta soramontusta, josta sitä kuskattiin traktoripelillä maastoon. Tässä toiminnassa myös allekirjoittajan oli kunnia saada olla mukana teknisen toimen Massey-Ferguson 165 kuskina soraa ajamassa.
Valaistussuunniteklman teki Mynäsähkö OY, joka myös toteutti valaistuksen rakentamisen. Puru radalle tuotiin "suurilla rekoilla", jotka vetivät purun radalle "matoksi" levityksen ja tasauksen helpottamiseksi. Tämä työ tehtiin kokonaan käsipelillä. Kun ensimmäiset askeleet valmiilla pururadalla juostiin kirjoitettii vuosiluvuksi 1972.

Monitoimikenttä ja huoltorakennus sekä pesäpallokenttä olivat listalla seuraavina rakennuskohteina. Monitoimikenttä ajoittui vuosille 1973-1974. Kentän perustukset tehtiin 1973 ja lopullinen pinta 1974. Kustannuslaskelmat heittivät härän pyllyä radan pinnoitteen osalta, sillä öljykriisi nosti radan pinnoitteen hinnan kaksinkertaiseksi suunnitellusta. Vastakkain juoksuradan pinnoitteissa olivat Tartan ja Rubtan (Bitumikumiasvaltti) ja neliöhinnoissa tämä oli 130 mk neliö vastaan 25 mk neliö. Suunnitellussa rataratkaisuna oli, että pääsuoralla ratoja olisi kahdeksan ja kenttää kiertäisi kuusi juoksurataa. Kenttäpohja oli kuitenkin tehty siten, että koko kentälle voitaisiin rakentaa kahdeksan rataa. Pohdittiin mitä tehtäisiin olihan kahden lisärakentamisen hinta vain 300000 mk kalliimpi kuin suunniteltu. Onneksi kenttä päätettiin tehdä kahdeksan rataisena koko kentälle pinnoitteena Rubtan. Nurmikkoa tehtiin hartaasti ja pitkään, sillä vasta kolmannella kerralla nurmen tekeminen onnistui ja voitiin hyväksyä ja vastaanottaa. Tuolloin oli vuosi 1976. Sittemmin monitoimikentän pinta uusittiin vuonna 1991 silloin yleisesti käytettyyn Spurtan pinnoitteeseen. Myös katsomon rakenteet uusittiin 2006, mutta maalituomari-/kuuluttajan väliaikainen koppi korvattiin sai väistyä uuden tieltä vasta pari vuotta sitten.

Kauan odotettu pesäpallokenttä 120 x 60 rakennettiin 1975. Kunnan omana työnä tehty kenttä sai kivituhkapinnan ja lisäksi maavalli- / puurakenteisen katsomon. Kenttien piirtämisen helpottamiseksi eri kenttien mitat "tapitettiin" eri värisillä narutupsuilla kenttään piirtämistä helpottamaan. Tämä merkintätapa yleistyi sittemmin myös muille kunnan kentille. Kuuluttaja- / kirjurikoppi näyttötauluineen oli myös merkittävä parannus vanhaan kenttään verrattuna. Maavallikatsomon päälle paikallinen urheiluseura rakensi oman kioskin
.
Pesäpallon suuren suosion myötä kulutus kentällä kasvoi ja kentän pinta jouduttiinkin uusimaan lähes vuosittain. 90-luvulla rakennettiin pallokenttä mitoiltaan 110 x 70. Tämä kivituhkapintainen kenttä palvelee pesäpallon ja jalkapallon harrastajia. 2001 toteutettiin pitkään puhuttu pesäpallon pääkentän pinnan muuttaminen hiekkatekonurmerksi. Tämän uudistuksen toteuttaminen poikkesi muusta urheilukeskuksen rakentamisesta siinä, että kustannukset alitettiin 37 prosentilla. Merkittävä muutos tapahtui myös hoitokustannuksissa sillä kalkin tarve putosi puoleen aiemmasta eli noin 3000 kiloon vuodessa. Juniorijalkapalloilijoita varten rakennettiin hiekkapintaisen pallokentän ja huoltorakennuksen väliin "joutomaa-alueelle" nappulajalkapallokenttä. Raivaus toteutettiin paikallisen MynPa-53 toimesta talkoilla. Kenttä sai nurmipinnan, joka toteutettiin siirtonurmikolla.

Huoltorakennus, jossa oli voimailutila ja pukeutumis- ja peseytymistilat miehille ja naisille, toimistotilat ja seurojen välinevarasto, valmistui vuonna 1976. Lisäksi tiloissa on 2 kylmää varastoa ja yksi lämmin varasto. Tämä oli urheilukeskukselle kuin piste iin päälle. Nyt urheilukeskus oli nyt kokonaan käyttövalmis. Tosin kentänhoitovälineitä ja traktori- ja autotalli olivat kentän laidalla sijaitsevassa vanhassa makasiinissa. Muutos välinevarastoon saatiin 2000- luvun alussa kun huoltorakennuksen taakse rakennettiin peltinen kylmä välinevarasto, jonne voitiin sijoittaa kuljetuskalustokin. Huoltorakennuksen länsipäähän oli suunniteltu myös liikuntahalli ja tästä syystä huoltorakennuksen LVI-puoli oli suunniteltu tätä kokonaisuutta silmällä pitäen. Investointiveron voimaan astuminen romutti tämän hankkeen, koska kustannusarvio tuplaantui. Myöhemmin urheilukeskukseen saatiin yksityinen palloiluhalli, jota myös koululaiset käyttävät liikuntatilanaan.

Tennisharrastus alkoi Mynämäellä ensin muutaman harrastajan voimin
sorapintaisilla jo olemassa olevilla pallokentillä. Vähitellen
toiminnan kasvaessa naapurikuntien tenniskentille reissaaminen ja
kilpailujen järjestäminen siellä nosti paineita oman kentän saamiseksi
Mynämäelle. 80- luvun alkupuolella pelaajien harras toive toteutui,
kun urheilukeskukseen aloitettiin Tennis- / jääkiekkokentän
rakentaminen. Pinnaksi tuli punainen tiilimurskepinta, jossa oli
käytetty uudenlaista kemiallista sideainesta normaalisti käytetyn
saven sijaan. Käyttöön kenttä saatiin 1982 ja kenttiä mahtui alueelle
kolme. Tenniskentän peruskorjaus toteutettiin 1990 - luvun lopulla,
jolloin kenttä muutettiin myös asvalttipinnoitteiseksi tuolloin
harkittiin myös putkiston asentamista asvaltin alle mahdollisen
tekojäätä varten, mutta tästä luovuttiin.

Viimeisin kunnan rakennuttama ja ylläpitämä liikuntapaikka on 18 -
väyläinen Fresbeegolfkenttä, joka kiertelee urheilukeskusalueella (22
ha:n alue) lähtöpaikkana urheilukentän sivuitse olevan kevyen
liikenteen väylän alupää. Rata on ollut käytössä pari kesää.

Urheilukeskuksesta löytyy vielä 16 ratainen petankkikenttä,
koirankoulutusalue, kaksi lentopallokenttää, joista toinen on
rantalentiskenttä. Talvisaikaan latuverkosto on kattava parhaimmillaan
25 kilometiä käsittävä hiihtiokeskus. Kaukalo ja luistelualueet ovat
olemassa olevilla kentillä, Vesitorninmäessä on lisäksi paippi ja
pulkkamäki

Uimahalli on ollut kunnassa 1973 lähtien ensin yksityisenä hallina
myöhemmin teollisuuskiinteistö oy:n ylläpitämänä ja vuodesta 2005
alkaen liikuntatoimen hallinnassa. 4 ratainen ja 17 m pitkä allas oli
pitkään ainoa uimahallin tuottama palvelu, mutta muutaman vuoden on
ollut mahdollista harrastaa myös kuntoilua 15 laitetta käsittävässä
kuntosalissa.

Kivijärven uimaranta on ollut Mynämäen ainoa virallinen uimapaikka,
jossa on vuonna 1957 rakennettu sauna- ja tuparakennus myöhemmin
rakennusta jatkettiin, jolloin saatiin käyttöön myös ns. iso sauna

Kuntaliitosten tuomat liikuntapaikat
Karjalan ja Mynämäen kuntien yhdistyminen tapahtui 1977. Tuolloin
kunnan ylläpitämiä kenttiä tuli yksi neliratainen 300 metriä pitkä
hiilimurskepintainen monitoimikenttä, jonka nurmikko uusittii 1970
luvun lopulla. Rakennettiin noin kilometrin pituinen valaistu pururata
Vehmalaisiin ja 2010 uusi kivituhkapintainen pallokenttä Karjalan
koulun yhteyteen
Vuonna 2007 alusta Mietoisten alueella on kunnan ylläpitämä kenttä
Tavastilan monitoimikenttä, jossa juoksuradat ovat
tiilimurskepintaisia ja keskusosa nurmipinnotteinen. Alueelle
rakennettiin huoltorakennus 2006.
Pesu ja pukeutumistila sekä varsin hyvätasoinen voimailutila ovat myös
kentän läheisyydessä.

Uimapaikkoja on Mietoisten alueella Aarlahdessa ja Leppäkarissa.
Saunojen lisäksi Aarlahdessa on pienvenesatama pienveneille 14 kpl ja
6-8m 10 kpl.

Liikunnallista loppukesää ja -vuotta lukijoille

Tapio Kokko
Liikuntasihteeri, eläkeläinen
* *  
www-sivun toteutus: Sivutuuli Ky