Keke Rosberg voitti rata-autoilun kuninkuusluokan MM-tittelin Suomeen vuonna 1982.  Nyt, tasan 30 vuotta myöhemmin,  kannattaa muistella Mynämäen osuutta tämän menestyksen saavuttamisessa. Ilman Mynämäessä 60-luvulla virinnyttä vilkasta autourheilutoimintaa tuo titteli olisi voinut jäädä iisalmelaiselta eläinlääkärin pojalta saavuttamatta. 

Tänä päivänä Suomi tunnetaan laajalti maailmalla myös autourheilun vuoksi. Menestys on jo pitkään ollut näkyvää, vaikka ensimmäiset ralliautot porhalsivat sorateillämme vasta 60-luvulle tultaessa. Mynämäki oli autourheilussa mukana jo heti kisapirssien siirtyessä perinteisiltä kaupunkiradoilta maakuntiin. Meillä harrastuksen innoittajana ja järjestötoiminnan alkuunpanijana oli teknisten käsitöiden opettaja Pentti Siutla. Hän voitti – Rauno Aaltosen kartanlukijana – mm. Hankirallin v. 1961 ja hankki itsekin lukuisia arvomitaleita ei lajiryhmissä.

Siutlan johdolla valmistui Mynämäen kansalaiskoulun oppilastyöna talvella 1963-64 kuusi mikroautoa (nyk. puhutaan karting-autoista).  Opettajansa johdolla nuoret perustivat Mikroautokerhon. Suomessa ei vielä tuolloin ollut varsinaisia mikroautoratoja, joten kilpailut käytiin tehdasalueilla ja parkkipaikoilla. Mynämäessäkin ensimmäinen kisa pidettiin vanhalla urheilukentällä. Harjoituspaikkojen puutekin oli kova, joten sopivaa aluetta etsittiin sitkeästi, kunnes Nihdeisten kylästä saatiin vuokrattua urheiluseura Vesan kenttä 30 vuodeksi.

Vesan kentälle paljolti talkootyönä ja suurin ponnistuksin tehty asvalttirata oli ensimmäinen laatuaan Suomessa. Mynämäki tunnettiin sen jälkeen ’mikroautoilun Mekkana’, jossa järjestettiin vuosittain valtakunnallisia leirejä ja SM-kisoja. Moni  tunnettu rata-autoilun merkkimies on oppinsa saanut Pentti Siutlan johdolla Mynämäessä. Näistä oppipojista tunnetuin on Keke Rosberg. Ja hän kyllä muistaa tänä päivänäkin Mynämäen radan! Varmistin asian, kun taannoin annoin hänelle MynUA:n ensimmäisestä 20 vuodesta kertovan historiikin.

Tällä seudulla oli 60-luvun alussa mikroautoharrastajien lisäksi myös suuri joukko ralleista, autosuunnistuksesta ja liikennekilpailuista innostuneita miehiä ja naisia. He päättivät perustaa oman yhdistyksen toiminnan eteenpäin viemiseksi. Niinpä Pentti Siutla ja silloisen Kotiteollisuuskoulun opettaja Reino Virtanen päättivät kutsua alan harrastajat koolle. Mynämäen Seudun Moottorikerhon syntysanat lausuttiin Mynäbaarissa keväisenä keskiviikkoiltana 29.4.1964. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin – ehkä vähän taktisistakin syistä – nimismies Veikko A. Tähkävuori. Hallitukseen otettiin jäseniä tietysti myös naapurikunnista, kuten (nyk. kunnallisneuvos) Pertti Vuola Mietoisista ja ylikonstaapeli Jaakko Backman Karjalasta.

Mainittu moottorikerho toimi vilkkaasti viitisen vuotta, kunnes (30.6.1968) kokoonnuttiin sorvaamaan uutta yhdistystä (vastaperustetun valtakunnallisen autourheiluliiton suosittamilla säännöillä ja) uudella nimellä. Mynämäen Urheiluautoilijat ry:n johtoon astui Pentti Siutla ja hallitukseen tuli, entisten puuhamiesten lisäksi, mm. Jukka Majalainen ja Asko Saarinen.

MynUA:n toimintaa alusta asti siivittänyt nuorisotyö eli mikroautot olivat vuosikausia kuvioissa mukana. Legendaarisiksi Turun alueella muodostuivat sittemmin myös Mynälahden Jäärata-ajot,  jotka useimmiten ajettiin Mietoisissa, mutta joskus jouduttiin jäätilanteen takia menemään Laitilan tai Yläneen järville. Ensimmäiset jäärata-ajotkin 21.3.1965 ajettiin vaikeissa olosuhteissa, mutta me vanhempi harrastajapolvi muistamme erityisen hyvin  kevättalven 1968:

Kilpailupäiväksi oli määrätty 4. helmikuuta. Lauha sää ja tuuli nostivat vettä jäälle 30 senttiä. Se hautoi jääpeitteen niin ohueksi, että rataa auraamassa ollut Majalaisen pyöräkuormaaja vajosi rannan tuntumassa jään läpi. Oli kilpailun aattoilta klo 18! Kilpailut oli pakko peruuttaa, mutta sana ei ehtinyt Turun Sanomiin. Aamulla pantiin tienvarsiin isoja kylttejä tiedoksi. Silti yleisöä tuli satamäärin. Tulijat saivat tyytyä seuraamaan kuormaajan nostoa,  –  mutta lipputuloja ei siitä saatu.

MynUA:n valtakunnallisesti tunnettu maastoajosarja  (nykyisin rallisprint), joka alkoi Laitilan Munamarkkinoiden liepeiltä v. 1973, jatkuu yhä vuosittain Munarännin nimellä ns. Kärryisten pätkällä Nousiaisten Nutturlan puolella. Talvella ajetaan samalla reitillä Pyrysprint. Varsinaisten pitempien rallien puolella MynUA aloitti 1971 järjestämällä (yhdessä naapuriseurojen kanssa) Rantarallin, joka menestyksekkäästi on valtakunnallisessa kilpailukalenterissa yhä. Rantarallissa sai moni mynämäkeläinen nuori tilaisuuden testata taitojaan – ja yleisö puolestaan nähdä tulokset. Palautetaan mieliin vaikka (monesti palkintopallillekin kavunneen) Pertti Jaakkolan huima saavutus: raju ulosajo kotitalon kulmalla Munttisten pikiksen tiukimmassa mutkassa! Se muistetaan. Auto työnnettiin pihan yli talliin ja mies tupaan. Se siitä kotikisasta.

Autourheilumuisteloiden tueksi Wirmo-Seura onkin teettämässä DVD-filmiä MynUA:n kisatapahtumista. Nauhoilla näkyy tuttuja kuskeja ja myös kisajärjestäjiä. Kuten esim. lähettäjäkonkari Valto Martelius heiluttamassa ruutulippua (paitsi silloin mies veti äkkiä punaisen lipun ylös, kun jääradalla eturivin auto syttyi palamaan sekunti ennen starttia).  MynUA:Filmi ehtii myyntiin toivottavasti jo Laurin markkinoille eli 11. elokuuta. Materiaali perustuu paljolti Pentti Siutlan filmaamaan aineistoon, jonka kotiseutuyhdistys on saanut käyttöön Penan pojalta, Henri Siutlalta – mieheltä, joka Nihdeisten radalla on monesti kisannut Rosbergin kanssa!

Olisipa joskus hauska saada Formula Ykkösten MM-mies Keke Rosberg Mynämäelle. Voisi tuoda mukanaan F1-rataa nyt ajavan poikansa Nico Rosbergin, ja kenties myös entisen suojattina Mika Häkkisen. Siinäpä saisimme taas Mynämäkeä vahvasti maailmankartalle! Mutta… sitä ennen pitäisi niitä Nihdeisten puskia hieman raivata sieltä Vesan kentältä,  itse ratahan on onneksi vielä jäljellä – ja MynUA:n varastossa on se huoltokopin ovi, jossa on Keken tussilla tekemä nimmari.