Wirmo-Seura
logo Etusivulle
*A *B  
Tapahtumat
* *  
* *  
* *  
* *  
Rahoittajat-kuvakimara
* *  
* *  
VIERASKYNÄ
Perinnettä ja nykypäivää
julk. 29.6.2012

Tervehdys kaikille wirmolaisille ja tunnustus ansiokkaasta toiminnastanne kotiseututyön vaalijana ja perinnetietojen kerääjänä.

Virka-ajaltani muistan monet pohdiskelut kivimakasiinin kohtalosta manttaalikunta/kotiseutuyhdistys/kunta-akselilla. Muistan miten intomielisesti Martti Liukko ajoi Korvensuun kotiseutumuseon perustamista ja kehittämistä. Sittemmin tuli mukaan Korvensuun konepajamuseo ja Junnilan pariskunnan, Mailis ja Ahti, sinnikkäät ponnistelut tämän hankkeen hyväksi.

Toiminta jatkuu, peräsimessä nyt Wirmo-Seura.

Kunnallishallinnon perinteet ulottuvat kauas historiaan, nykymuotoinen kunnallishallinto alkaa vuodesta 1865. Omat kokemukseni rajoittuvat ajanjaksolle 1.7.1961-28.2.1999. Aloitin virkaurani Karjala Tl:n kunnansihteerinä aikana, jolloin mm. Toivo Sukari vielä pikkupoikana polvihousuissaan kulki kotitanhuvillaan, jonka ohi ns. pitkänlenkin päivänä monesti juoksentelin. Vuotilan Aunen kanssa kahdestaan hoidettiin kunnantoimiston tehtävät. Kunnansihteerille kuuluivat mm kunnan kaikkien hallintokuntien sihteerin tehtävät. Erikoistuminen ei silloin vielä ollut muodissa. Heti alkajaisiksi oli haastava tehtävä, edellisen vuoden tilinpäätös, joka 1.7.oli vielä tekemättä. Opettava työhön perehdyttämispaikka aloittelevalle virkamiehelle.

Mynämäessä otin kunnansihteerin tehtävät vastaan 1.12.1964. Kuinka ollakaan, samana päivänä syttyi valo Mynämäkeen. Kunnan ensimmäiset katulamput alkoivat valaista Mynämäen keskustaa, joka siihen saakka oli pimeydessä ollut. Henkilöstövahvuus Mynämäen kunnantoimistossa oli silloin seitsemän henkilöä. Tehtävät uudessa virassa eivät olleet yhtä monipuoliset, mutta entistä työllistävämmät. 1.1.1971 siirryin kunnanjohtajan virkaan, johon ensimmäiset kuusi vuotta kuului toimia myös kunnanhallituksen puheenjohtajana. Eläkkeelle jäin 28.2.1999.

Sain olla mukana kunnan hallinnossa ajanjaksona, jolloin kunnan mittapuun mukaan tapahtui paljon kehitystä. Katuvaloja seurasi vesi- ja viemärilaitoksen perustaminen, nykymuotoisen rakennuskaavoituksen aloittaminen, lähes kaikkien nykyisten asunto- ja teollisuusalueiden perustaminen ja varustaminen kunnallistekniikalla. Urheilijan mieltä lämmitti upean urheilukeskuksen saaminen Tursunperään.

Kunnan historian yksi kohokohdista oli varmasti v. 1977 järjestetyt Kivistönmäen Asuntomessut, jotka saivat paljon myönteistä valtakunnallista julkisuutta. Kehittämislistaa voi jatkaa: uuden vanhainkodin, terveyskeskuksen ja päiväkotien rakentamisella, mittavat peruskorjaukset peruskouluissa ja lukiossa sekä Laurin koulun uudisrakennus. Mynämäen Kotiteollisuuskoulun kehittäminen ensin opistotasoiseksi ja edelleen ammattikorkeakouluksi, mikä edellytti myös mittavaa uudisrakentamista ja peruskorjausta. Ei voi unohtaa myöskään ”Miljoonasaunan” (nykyrahassa n. 170´000 €) rakennushanketta Kivijärven rantaan. Ellei sitä silloin olisi rakennettu, tuskin sitä olisi vieläkään. Tiettävästi käyttöä saunalla kuntalaisten taholta on riittänyt.


1960-luvulla polttava puheenaihe oli suunnitelmat pienkuntien fuusioiminen suuremmiksi kunniksi. Tulokset olivat laihoja. 1980-luvulla kuntatalous oli ahdingossa ja kuntaliitokset jälleen vahvasti esillä. Kun tultiin 2000-luvulle, niin mistäs nyt puhutaan? Kuntauudistuksesta oikein lihavoidulla tekstillä. Jos tästä näkövinkkelistä kysytään, mitä uutta kuntarintamalta, niin vastata voi, että ei kovinkaan paljon. Kuntauudistus on sekä perinnettä että nykyaikaa.


Lähtiessäni Karjala Tl:stä kivikirkolle Mynämäkeen esitin toiveen, että koko kunta seuraisi mukana. 12 vuotta ehti kulua tämän toiveen toteutumiseen. Virkakauteni loppuvuosina hyvä naapurimme Mietoinen mainosti itseään merellisenä kuntana. Kahvipöytäkeskusteluissa ehdotin, että me Mynämäessä lisäisimme mainokseemme:”Mynämäki – ei vielä merellinen. No nyt sekin on toteutunut ja kaikki kolme toistasataa vuotta ”asumuserossa” ollutta kumppania ovat jälleen onnellisina, uskoisin niin, yhdessä.


Kuntauudistuksen hoitamisesta on annettu niin paljon ohjeistusta ja neuvoja, että siihen ei lisäystä tarvita. Esitän kuitenkin muutamia mielipiteitä, joita pidän viisaina

- ”Kuntauudistus vaatii laajaa valmistelupohjaa, perusteellista kansalaiskeskustelua ja mahdollisimman kattavaa poliittista yhteisymmärrystä. Se ei ole enemmistöparlamentarismin asia.

- ”Jokainen kunta on pieni kehittämiskeskus”

- ”Pienemmissä kunnissa asiat nähdään läheltä, niihin voi puuttua varhaisessa vaiheessa. Yhteisöllisyys, me-henki on voimakkaampaa”

- ”On järkevää koota laajempaa väestöpohjaa vaativat palvelut, kuten erikoissairaanhoito, laajemmat sosiaalihuollon palvelut, ammatti- ja ammattikorkeakoulutus maakuntapohjaiselle hallinnolle, jota hoitamaan voidaan muokata nykyiset maakuntaliitot. Monia nykyisiä kuntayhtymiä voidaan lopettaa. Himmelit vähenevät. Peruskunnille jää lähipalvelujen hoitaminen”

- Vaihtoehtoisesti voi ajatella myös näin: ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kuntia uudistetaan. Pitäisi entisöidä. Meidän kylä oli parhaimmillaan v.1958. Oli Osuuskauppa, Mönösen kampaamo, Humppas-Railin ompelimo ja kyläseppä. Ovelta ovelle kiersi kaupustelijoita. Pölyimurin ja tietosanakirjan olisi saanut kotoaan poistumatta. Kunnanlääkärille pääsivät kaikki, jotka uskalsivat vaivoistaan valittaa. Sama päti hammaslääkäriin. Koulu oli kilometrin etäisyydellä. (kirjailija Tuomas Kyrö:”Mielensäpahoittaja”)

Näitä ajatuksia kun taitavasti kehitellään, niin eiköhän kuntauudistuskin ole ennen pitkää puhdasta perinnetietoutta.

Tällä erää tämä täältä, muisteloita ja ehkä vähän perinnetietouttakin.

Pitkää ikää Wirmo-Seuralle ja Mynämäen kunnalle!

Kaunista ja lämmintä kesää kaikille!

Matti Laavainen

* *  
www-sivun toteutus: Sivutuuli Ky