Wirmo-Seura
logo Etusivulle
*A *B  
Tapahtumat
* *  
* *  
* *  
* *  
Rahoittajat-kuvakimara
* *  
* *  
VIERASKYNÄ
Pitäjä on tullut pikkuhiljaa tutuksi
julk. 9.5.2014

Mynämäki on seurannut minua matkan varrella elämän eri vaiheissa. Olen syntyjäni nykyisestä Sastamalasta. Muistan lapsuudestani, kun mummuni ja äitini lähettivät lampaanvilloja kehrättäväksi Mynämäkeen, jotka sitten tulivat takaisin harmaana villalankana. Täällähän oli kehruutehdas. Lanka oli ohuempaa, ja se kävi konekudontaan, mutta osa villoista kehrättiin kuitenkin kotona paksummaksi langaksi, josta kudottiin sukkia ja lapasia.

Meillä asui 40–50-luvun vaihteessa perhe, jonka rouvan vanhemmat olivat siirtolaisia ja Mynämäki oli heidän uusi kotikuntansa. Perheellä oli samanikäinen tytär kuin minä, ja hän kertoi, että he menevät kesälomalla Mynämäkeen isovanhempiensa luokse. Sana kesäloma oli ihmeellinen, eihän meillä maataloudessa mitään lomaa tunnettu. Kesähän oli kaikkein kiireisintä aikaa eikä silloin muutenkaan ollut mitään lomitusjärjestelmää. Perheen herra oli armeijan palveluksessa vakinaisena, ja heillä oli lomat. He matkustivat ensin junalla Turkuun ja sieltä Mynämäkeen. En osannut hahmottaa, missä sellainen paikka on, jossain tosi kaukana. Turku oli ”selkeämpi”, koska meillä oli sukulaisia Turussa ja heistä vanhemmat kertoivat. Mutta minne päin Turusta oli Mynämäki, minulla ei ollut silloin aavistustakaan.

Itse aina haaveilin Turusta. Olisi hienoa päästä näkemään Turun Linna ja Tuomiokirkko. Itse asiassa vasta rippikoulun jälkeen sain ensikosketuksen kaupunkiin.

No, Mynämäki jäi vuosiksi uinumaan, kunnes täällä oli maatalousnäyttely 1966. Asuin silloin jo oman perheeni kanssa Vampulassa, joten matka ei ollut kovin pitkä, ja niin suunnistimme näyttelyyn. Muistan kirkon ja nykyisen Laurin koulun luona olleen näyttelykentän. En aavistanut, että kirkko olisi joskus kotikirkkoni, jossa kokisin niin ilon että surun.

Vuodet vierivät ja Mynämäki jäi unohduksiin. Asuimme Nousiaisissa, eli jo aika lähellä. Täällä oli 1977 asuntomessut. Ne piti nähdä. Kivistönmäki ei silloin oikein houkutellut, mutta niin vain vajaa kymmenkunta vuotta myöhemmin löysin itseni messualueen reunalta asumassa. Kävin pitkään Turussa töissä. Kun aamulla lähti ja illalla palasi, ei paljon ehtinyt pitäjään tutustua.

Nyt kun olen ollut jo toistakymmentä vuotta töissä K-Supermarketissa, niin pitäjä on tullut tutuksi. Tunnen paljon pitäjäläisiä, ja heiltä saa myös tietoa pitäjän historiasta. Mynämäki ei ole enää valkoinen alue kartalla. Ikään kuin syklittäin Mynämäki on seurannut minua. Tämä on hyvä paikka asua.

* *  
www-sivun toteutus: Sivutuuli Ky