Vanhanaikainen joulu

Iäkäs isoäitini totesi tänään keskustellessamme: tulisipa vanhanaikainen joulu, hän tarkoitti vanhanaikaisella lumen ja pakkasen täytteistä joulua kirkkaan tähtitaivaan alla. Itselleni kommentti herätti syvemmän kysymyksen mitä on vahanaikainen joulu? Mietin asiaa ja mielikuvituksessani kuvittelin lämpöisen tuvan, jonka lämmöstä reellä lähdetään joulukirkkoon korkeiden nietosten täyttämän maiseman läpi ja hiljennytään kynttilöiden ääreen. Joulupuuroa keitellään aamuvarhain puuhellan lämmössä ja illalla kokoonnutaan pitkän pöydän ääreen nauttimaan joulun perinteisistä herkuista. Joulupukkikin tuo kenties yhden hartaasti toivotun lahjan, jonka näppärä perheenisä on vuollut puuverstaassaan tai äiti kutonut puikoillaan. Jouluaamun kirkosta ajettiin välillä leikkimielisesti kilpaa kotitaloon. Reessä oli turvallista olla kun lapset ja äiti olivat reessä lämpimien turkkien alla ja perheen isä ohjasi varmoin ottein läpi pakkasaamun jo niin tutuksi käynyttä reittiä.

Nykyinen hektinen maailmanmeno on muuttanut joulunaikaa monella tapaa. Joulun perimmäinen ajatus jää monelta huomaamatta ostoskeskusten stressaavassa ihmisvilinässä. Joidenkin on hankittava lahjoja kaikille ja oma väkikin tarvitsee niitä useita. Joulun on täyttänyt materian hankkiminen ja osin myös pakonomainen suorittaminen, josta rauhoittuminen voi olla kaukana.

Itselleni joulu tarjoaa hektisestä arjesta tauon ja hiljentymishetken, jonka aikana voi rauhoittua ja kerätä voimia uuteen vuoteen.

Olen ollut Wirmo-seuran hallituksessa nyt yhden vuoden. Vuoteen on mahtunut monenlaista mielenkiintoista tapahtumaa perinteiden ylläpidon hengessä. Perinneiltamme ovat keränneet runsasta osanottoa, jäsenlehti Wirmolaisen uusin numero ilmestyi Kivimakasiinin markkinoiden aikaan ja Vieraskynä -palstakin on täyttynyt mielenkiintoisista kirjoituksia.

Wirmo-Seura Ry toivottaa kaikille Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta 2017!